Maigret rajan pinnassa
Otava 1971
Chez les Flamands (1932)
"Peetersit asuvat pienessä satamakaupungissa Ranskan ja Belgian rajalla. He ovat flaameja, vieraita, ja heitä pidetään ylpeinä. Peetersien pojan huhutaan olevan erään huonomaineisen tytön lapsen isä. Kun nuori äiti katoaa, paikallinen poliisikin on vakuuttunut Peetersien syyllisyydestä. Maigret'n saapuessa kaupunki vaikuttaa likaiselta ja köyhältä vihmovassa sateessa. Mutta Peetersien ikkunoista loistavat valot, ja eteisessä tulijaa tervehtii raikas mausteiden tuoksu."
Kirjaa lukiessa ei voi välttyä tunteelta, että tapahtumat ovat tuttuja monesta muustakin Maigret -tarinasta. Simenon osaa kuvata keskeiset henkilöt ja tapahtumien asetelman hyvin. Maigret ei ole virantoimituksessa, vaan on kutsuttu paikalle yksityisesti. Hän tutkii tapausta ennakkoluulottomasti, vaikka hänelle esitetään ilmeinen ratkaisu murhaan. Sitä ei kuitenkaan kyetä osoittamaan tapahtuneeksi, koska minkäänlaisia todisteita ei ole. Maigret saa syylliseltä tunnustuksen, mutta päätyy olemaan vaiti, koska ei ole virantoimituksessa.
Teosarvio Arvostelevassa Kirjaluettelossa 4/1971: "Ranskan ja Belgian rajalla sijaitsevan satamakaupungin flaamilaisperhe pyytää komisario Maigret'n luokseen selvittämään kadonneen tytön kohtaloa, koska perhettä syytetään tytön surmaamisesta. Satamakaupungin ominainen atmosfääri on tavattu hyvin, mutta kadonneen tytön arvoituksen selvittely ja jutun ratkaisu tavallaan Maigret'n virkavelvoitteiden ja -moraalin ulkopuolella vaikuttaa melko keinotekoiselta. Uteliaisuudestako vain Maigret kaupunkiin tuli, koska jutun päätös ei mitenkään hänen tehtäviinsä kuulunut."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti