Maigret kilpasilla
Otava 1958
Maigret et la jeune morte 1954
Komisario Maigret oli juuri lopettanut neljättäkymmentä tuntia kestäneet kuulustelut ja saanut kovapintaiset roistot lannistumaan kun puhelin soi. Poliisikeskuksesta soitettiin ja kerrottiin kadulta löytyneestä ruumiista. Väsynyt Maigret lähtee paikalle ja näkee siellä kyseisen kaupunginosan etsivän olevan jo tutustumassa tilanteeseen. Etsivä on Lognon, lisänimeltään Jurrikka. Tämä on poliisilaitoksen sinnikkäin ja tunnontarkin etsivä.
"Saattoi huoleti väittää, ettei kukaan toinen etsivä pystynyt suorittamaan tällaista urakkaa unohtamatta mitään pikku seikkaa ja jättämättä mitään sattuman varaan, eikä Lognon parka, jolla ei kuitenkaan olut kahteenkymmeneen vuoteen ollut muuta toivetta kuin päästä jonakin päivänä Quai des Ofrèvresille, sittenkään voinut koskaan päästä niin pitkälle. Osaksi oli syynä hänen onneton mielenlaatunsa. Mutta häneltä puuttui myös pohjasivistystä, ja hän epäonnistui aina tutkinnoissa."
"Hän piti itseään marttyyrinä, miehenä, jolla aina on epäkiitollisimmat tehtävät ja jolta viime hetkessä aina siepataan voitto ja kunnia nenän edestä." Jos hänen esimiehensä lähetti hänet ylipitkän työvuoron jälkeen nukkumaan, tämä ajatteli: "Te lähetätte minut nukkumaan voidaksenne hoitaa jutun mielenne mukaan. Niin että jälkeenpäin sanottaisiin: - Tuo idiootti Lognon ei saanut mitään selville."
Jos taas hänelle annettiin samassa tilanteessa jokin tehtävä, hän ajatteli joutuvansa tekemään jalkatyön muiden istuessa mukavasti poliisiasemalla.
"Maigret ajatteli rouva Lognonia, laihaa ja kärsivää ikuista potilasta, joka pysytteli aina sisällä. Kun etsivä palasi kotiin, häntä vastassa olisi valitteleva ja toraileva vaimo, joka vaatisi häntä siivoamaan ja juoksemaan ostoksilla. "- Oletko varma, että muistit lakaista kaapin alta?" Häntä säälitti herra Jurrikan kohtalo."
Kadulta löytynyt ruumis on nuoren naisen. Hänen henkilöllisyydestään ei ole mitään tietoa. Alkaa pitkä ja työläs johtolankojen etsintä. Jutun kimpussa ovat toisaalla Maigret miehineen ja toisaalla Lognon omin päin. Nuoren naisen onnettomat vaiheet selviävät vähitellen ja Maigret pääsee tutustumaan naisen elämään ja persoonaan. Tutkimus on kuin kilpajuoksua Lognonin ja Maigretin kesken. Lopulta Maigret saa murhan yksityiskohdat selville.
"Melkein koko jutun tutkimisen ajan Lognon oli ollut rikospoliisin miesten edellä. Ja jos hän olisi kiinnittänyt enemmän huomiota tytön luonteeseen, hän olisi nyt vihdoin saanut kauan kaivatun riemuvoittonsa, jota hän tuskin enää uskalsi odottaakaan. Mitä hän nyt mahtoi ajatella Brysselistä tulevassa junassa istuessaan? Hän harmitteli tietenkin taas huonoa onneaan ja oli entistäkin varmempi, että maailma oli liittoutunut häntä vastaan. Hän ei ollut tehnyt mitään teknillistä virhettä, eikä millään poliisikursseilla voitu opettaa, miten saattoi asettua sellaisen tytön asemaan, jota puolihullu äiti oli kasvattanut Nizzassa."
Nuhjuisissa tunnelmissa liikkuva tarina on kuitenkin herkullista luettavaa Simenonin kuvatessa eri henkilöitä hienosti. Tämä kirja asettunee kymmenen parhaan Maigret -tarinan joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti