Maigret ja Monsieur Charles
Otava 1975
Maigret et Monsieur Charles 1972
"Maigret’n toimistoon tulee vieras: hermostunut, hienosti pukeutunut madame Sabin-Levesque, tunnetun pariisilaisen lakimiehen puoliso. Hän on huolissaan miehensä katoamisesta. Tämä on ennekin ollut ilmoittamatta muutamia päiviä poissa kotoa, mutta ei koskaan näin pitkään. Sabin-Levesque löydetään kuolleen joesta.
Kun Maigret alkaa tutkia tilannetta ja avioparin menneisyyttä, paljastuu että kumpikin puolisoista on elänyt täysin omaa elämäänsä. Ja kertoessaan Sabin-Levesquen perheen elämään liittyvistä ihmiskohtaloista Simeon on kirjailija parhaimmillaan, hänen ihmiskuvauksensa terävimmillään."
Tämä on viimeinen Simenonin Maigret -kirjoista. Sarja päättyy näin ihan kelvollisesti tuttujen kaavojen mukaan. Maigret joutuu penkomaan hänelle ennestään tuntemattoman pariskunnan elämää ja menneisyyttä. Mies on kadonnut, eikä vaimo anna mitään apua etsinnöissä. Apulaiset ja toimiston henkilökunta ovat myös vaiteliaita. Selvitellessään kadonneen viimeisiä vaiheita Maigret saa parhaat vinkit yökerhoista. Tämä lienee hieman keskitasoa parempi, mutta yllätyksetön Maigret-kirja.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 3/1975: "Miten monta Simenonia lieneekään suomennettu, muutama kymmenen? Likimain ne kaikki lukenuttakin uusi Maigret miellyttää. Ehkä tämä ilmiö on lasten blytonismin sukua, Maigret-kirjat ovat monessa suhteessa niin turvallisesti toistensa kaltaisia: komisarion rauhallinen isähahmo, verkkaisesti edistyvä rikostutkimus, toiminnan vähäisyys ja tunnelman tiheys. Juuri tunnelma komisarion virkahuoneessa ja kotona, Pariisin kaduilla ja kahviloissa on tehokas eikä se kulu edes kirjasta toiseen jatkuessaan. Maigret-romaaneissa on juoni oikeastaan yhdentekevä, harvoin erityisen mutkikas, yleensä arkipäiväinen, loppuratkaisu ei suurestikaan yllätä. Silti jännitys säilyy alusta loppuun."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti