Maigret ja aave
Otava 1994
Maigret et le fantome 1963
”Rikospoliisin etsivä herättää Maigretin aamuvarhaisella ikävillä uutisilla: etsivä Lognonia on ammuttu yöllä kadulla, ja selviämisen mahdollisuudet ovat vähäiset. Vaikka Lognon ei kuulukaan rikospoliisiin, Maigret on työskennellyt usein hänen kanssaan ja pitää hänestä kovasti.
Portinvartija kertoo hämmästyttävän uutisen: Lognon on viettänyt viime viikkojen yöt viidennen kerroksen tytön luona, tuskin kahdensadan metrin päässä kodistaan! Lisäksi portinvartija kertoo erottaneensa Lognonin huulien liikkeistä ampumisen jälkeen yhden sanan: aave.”
Mukavan pituinen (173 sivua) rikosjännäri Pariisin 18. kaupunginosasta, siis sieltä Sacre-Coeurin basilikan tienoilta. Kirja kuuluu Simenonin Maigret -sarjan loppupäähän ja on sarjan parhaimpia tarinoita. Henkilöissä on riittävästi luonnetta tällaiseen tarinaan ja miljöökuvaus on mainiota. Jäljittäessään työtoverinsa ampujaa Maigret tapaa arvostetun taiteenkerääjän. Hän asuu vastapäätä ampumapaikkaa, muttei näytä lainkaan liittyvän tapaukseen. Maigret vainuaa kuitenkin jotain outoa miekkosessa ja tonkii tämän asioita tarkemmin. Epäilykset osoittautuvat oikeiksi ja samalla selviää, miksi Lognon vetelehti avenue Junotilla.
Madame Maigret on myös mukana jutun tapahtumissa ja viettää miellyttävän hetken miehensä kanssa ravintolassa kesken tämän työpäivää. Tämän kirjan lukeminen on mukavaa ajanvietettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti