14.6.2018

Maigret ja yksineläjä

Georges Simenon
Maigret ja yksineläjä

Otava 1975
Maigret et l'homme tout seul 1971

"Pienellä kujalla Hallien lähellä oli vain kymmenkunta purkutuomion saanutta taloa. Asukkaat niistä oli siirretty muualle. Yhdestä talosta sanoinkuvaamattoman rojun keskeltä löytyy miehen ruumis. Vanha clochard oli ammuttu revolverilla. Hänen yllään on irtolaisen rääsyjä, mutta ruumis on puhdas, hiukset ja parta hoidetut ja kädet kuin manikyyrin jäljiltä. Mitään papereita ei löydy.
Miksi joku olisi vaivautunut ampumaan irtolaisen? Komisario Maigret ei hellitä, ennen kuin löytää jäljet, jotka vievät yksineläjän menneisyyteen ja paljastavat lopulta myös murhaajan."

Simenon onnistuu hyvin pitämään lukijan mielenkiinnon yllä tässä kolmanneksi viimeisessä Maigret - tarinassaan. Jostain syystä kirjan suomentaja ei ole kääntänyt sanaa clochard. Suomenkielinen vastine voisi olla vaikka irtolainen. Näitä asunnottomia, usein alkoholisoituneita järjestäytyneen yhteiskunnan kelkasta pudonneita kuvataan monissa Pariisiin sijoittuvissa romaaneissa. Kirjan kirjoittamisen aikaan heitä asui vielä paljon Pariisin siltojen alla. Nykyisin ainakin keskustan siltojen aluset näyttävät olevan siistejä paikkoja.
Tässä kirjassa kuvataan askel askeleelta jännittävästi etenevää rikostutkimusta. Maigret kerää sinnikkäästi pieniä palasia tuntemattoman miehen vaiheista kahdenkymmenen vuoden takaa. Näistä pienistä palasista hän kokoaa miehen menneisyyden niin, että hänen murhaajansa saadaan kiinni.

Tämä on eräs parhaista Maigret -tarinoista.

Teosarvio Arvostelevassa Kirjaluettelossa 12/1975: "Pariisin irtolaisten, clochardien, suosimalta seudulta, purkutuomion saaneen talon yläkerrasta löytyy murhattuna tuntematon clochard, joka kaikesta huolimatta ei komisario Maigret'n mielestä tunnu soveltuvan ympäristöönsä. Kärsivällisen poliisityön tuloksena iäkkäänpuoleisen uhrin henkilöllisyys, menneisyys ja kohtalotekijät hahmottuvat ja sitä mukaa myös vuosien takainen intohimomurha, jonka kostaja vasta nyt on tavoittanut kohteensa. Tällä kertaa Simenon poikkeaa kaupunkikuvaan ja -tunnelmaan vain sivumennen ja omistautuu kertomaan, kuinka hidasta ja vaivalloista ja tarkkuutta vaativaa rikostutkimus on."
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti