Maigret ja Picrattin tanssijatar
Otava 1959
Maigret au "Picratt's" 1950
"Pieni kabareetanssijatar Arlette tulee kertomaan poliisille kummallisen tarinan: hän on työpaikassaan vahingossa kuullut keskustelun, joka koski kallisarvoisia koruja ja kreivittären surmaamista. Koska tyttö oli juonut aika lailla, ei hänen sanoihinsa kiinnitetä suurempaa huomiota. Mutta sitten Arlette löydetään kotoaan murhattuna ja hänen kertomuksensa joutuu kokonaan uuteen valoon. Nyt aletaan muistella mitä tyttö on hämmentyneenä kertonut."
Murhapaikan ankea tunnelma kuvataan muutamalla virkkeellä. "Mikään huoneisto ei olisi näyttänyt hauskalta tässä valaistuksessa. Tämä oli niitä kolkkoja päiviä, jolloin tulee kysyneeksi itseltään, mitä tekemistä ihmisellä on maan päällä ja miksi on niin ponnisteltava tänne jäädäkseen."
Tässä tarinassa tapaamme taas onnettoman etsivä Lognonin joka oli ehtinyt murhapaikalle ennen Maigretia. "Hänen kasvojensa juonteet kertoivat kaunopuheisesti: Minä tiedän, miten käy. Niin on aina käynyt. Minulta pumpataan kaikki minun tietoni, ja huomenna tai vähän myöhemmin lehdet kirjoittavat, että komisario Maigret on selvittänyt jutun. Taas saadaan tilaisuus kehua hänen vainuaan ja hänen menetelmiään.
Oikeastaan Lognon ei pitänyt Maigretia juuri minään, ja se luultavasti selitti kokonaan hänen asenteensa. Maigret oli komisario ja hänen miehensä olivat erikoisosaston miehiä, joiden ei tarvinnut tarpoa yksinkertaisissa tehtävissä pitkin kaupunginosan katuja."
Lognonista on paljon hyötyä tutkimuksissa. "Täytyi tunnustaa, että Lognon oli sitkein vainukoira minkä saattoi tavata. Hän oli lähtenyt seuraamaan jälkeä voimatta tietää, että se oli oikea, ja oli hellittämättä pysytellyt saaliinsa kintereillä."
Murhatun tytön todettiin olleen oikeassa: lähiseudulta löydettiin vanha, yksinäinen morfiinia käyttävä kreivitär kuristettuna samalla tavalla kuin tanssijatarkin. Jutun taustaa pitää etsiä Nizzasta, kreivittären loiston päivistä. Sieltä löytyy eräs tanakka Oscar, joka on nähty nyt myös Pariisissa. Maigret saa istua Picrattin yökerhossa pitkän tovin ennen kuin juttu selviää.
Vastenmielinen miljöö ja vastenmieliset ihmiset tekevät tästä melko ikävän tarinan.
Teosarvio Arvostelevassa Kirjaluettelossa 1/1960: "Maigret'n tämänkertaisten tutkimusten keskuspaikka on pariisilainen yökabaretti, jonka stripteasetanssijatar on murhattu hämärissä olosuhteissa. Juttuun liittyy toinenkin, saman henkilön suorittama murha, ja Maigret joutuu suuntaamaan tutkimuksensa sekä laajalle että ajassa taaksekin päin. Juttu, johon liittyy monia inhimillisesti liikuttavia sivupiirteitä, tietenkin selviää Maigret'n ja hänen apulaistensa perusteellisen työskentelyn jälkeen. Yökabaretin ilmapiiri on kuvattu Simenonin tutulla nasevuudella, ja henkilöistä jäävät erityisesti mieleen kabaretin omistaja ja hänen vaimonsa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti