Sumujen satama
Otava 1953
Le port des brumes 1932
"Pariisin poliisia on jo puolisen vuotta askarruttanut salaperäinen tapaus: sekä muistinsa, että järkensä menettäneenä löydetty haavoittunut mies, joka osoittautuu tärkeän bretagnelaisen sataman päälliköksi. Komisario Maigret lähetetään saattamaan miestä kotiin. Mies myrkytetään ensimmäisenä yönä, ja tapaus osoittautuu tavallista visaisemmaksi jopa tarunomaisen maineen saavuttaneelle komisariollekin."
Maigret nuuskii tapausta satamakapakasta käsin. "Huone oli huonosti valaistu. Paksun tupakansavun lävitse tuskin näki dominon pelaajia. Tulikuumana hehkuva uuni teki ilmapiirin painostavaksi. Ulkona oli jo melkein pimeä. Sireeni ulvoi yhä ja komisarion piippu korahteli. Maigret nojautui taaksepäin tuolissaan ja yritti ajatuksissaan koota jutun irtonaiset osaset yhdeksi kokonaisuudeksi."
Ilma on sumuinen ja sateinen, illat ovat pimeitä ja Maigret hiiviskelee pilkkopimeässä jopa yöllä. Paikallinen viranomainen, määri, on ylimielinen, eikä Maigret saa häneltä apua. Sataman väki ei suostu puhumaan mitään, mutta sivullisilta saatujen tiedonmurusten ja itsepintaisuutensa avulla hän pääsee selville tapahtumien kulusta. Avukseen hän on joutunut kutsumaan etsivä Lucasin. Tämä joutuu seisomaan tuntikausia kiviaidalla tirkistellen epäiltyjen ikkunasta tapahtumia ja selostaen niitä alhaalla odottavalle Maigretille.
Simenon onnistuu kuvaamaan elävästi sumuista satamamiljöötä ja sen ihmisiä. Tämä onkin keskitasoa parempi Maigret - kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti