Maigret ja taskuvaras
Otava 1968
Le voleur de Maigret 1966
"Nauttiessaan maaliskuisen auringon loisteesta pariisilaisbussin takasillalla Maigret huomaa äkkiä, että häneltä on varastettu lompakko rahoineen, papereineen ja poliisimerkkeineen. Lompakkovarkaus on tavallaan alkusoittona murhajuttuun, jota tutkiessaan komisario Maigret joutuu liikkumaan elokuvamaailman edustavissa piireissä."
Varas palauttaa lompakon koskemattomana ja soittaa Maigretille pyytäen kahdenkeskistä tapaamista. Miehen kotoa löytyy hänen vaimonsa murhattuna. Tapansa mukaan Maigret aloitti tutkimuksensa tutustumalla miehen elinpiiriin. "Näytti melkein siltä kuin hän olisi hengittänyt koneellisesti keuhkoihinsa ympärillään olevaa elämää ja imenyt sitä sisäänsä sienen tavoin."
Maigret menee etsivä Lapointen kanssa illalliselle ravintolaan, jossa varas ystävineen tavallisesti vietti aikaansa. (Kamalaa sapuskaa: Pataa, jossa on ankeriasta, pieniä kampeloita ja läkkikalaa.)
"Tällä hetkellä hän oli imenyt sisäänsä paljon vaikutelmia, todellisen sekamelskan kuvia, kuulemiaan lauseita, enemmän tai vähemmän tärkeitä sanoja, yllättyneitä katseita, mutta vielä hän ei tietänyt mitä niillä kaikilla tekisi."
Tutkintotuomari ja yleinen syyttäjä eivät anna Maigretin tutkia juttua rauhassa omaan tahtiinsa, vaan painostavat häntä saamaan tuloksia. "Olkaa ystävällinen ja pitäkää minut tilanteen tasalla... Kuinka ei ketään ole vielä pidätetty? Yleisen syyttäjän virasto on kärsimätön..."
"Tottahan toki! Yleisen syyttäjän virasto on aina kärsimätön. Ministeriöstä soitettu puhelu sai heidät tärisemään. Ministeriötä oli puolestaan ahdistelemassa sanomalehtien kärsimättömyys. Niille tällainen mehukas rikos oli hyvä juttu, joka nosti päivittäisiä painoslukuja."
"Häntä syytettiin joskus - varsinkin yleisen syyttäjän viraston herrojen taholta - siitä, että hän hoiti henkilökohtaisesti tehtäviä, jotka kuuluivat etsiville, kävi paikan päällä kuulustelemassa todistajia sen sijaan että olisi kutsuttanut heidät toimistoonsa, palasi ilman vakavaa syytä tapahtumapaikalle, jopa suoritti itse eräitä varjostustehtäviä säästä välittämättä."
Simenon kuvaa komisarion elämää pieninä yksityiskohtina, sortumatta pitkiin jaarituksiin. "Joka vuosi, ensimmäisenä kauniina kevätpäivänä hän osti kengät, mahdollisimman kevyet. Sen hän oli tehnyt edellisenä päivänä. Ja tänä aamuna hänellä oli ne ensimmäistä kertaa jalassaan. Ne tekivät kipeää jaloille. Pelkästään Boulevard Richard-Lenoiria pitkin asteleminen oli ollut piinallista, ja hän oli saapunut helpotusta tuntien Boulevard Voltairella olevalle bussipysäkille."
Kyseessä on melko mukava rikostarina, jossa lukija saa miettiä murhaajan henkilöllisyyttä viime sivuille asti.
Teosarvio Arvostelevassa Kirjaluettelossa 1/1969: "Komisario Maigret menettää lompakkonsa taitavan taskuvarkaan toimesta, mutta yllättäen se palautetaan koskemattomana, jolloin samalla käynnistyy elokuvamaailmaan paikallistuva murhajutun selvittely. Jälleen Maigret luonteenomaiseen tapaansa kuuntelee kahviloissa ja ravintoloissa poiketessaan murhatun nuoren naisen lähipiirin mielialoja ja käsityksiä, eläytyy siten mahdollisiin motiiveihin ja edellytyksiin, kunnes aikanaan on perillä itse ratkaisussa. Eloisinta tälläkin kertaa on miljöö, jossa murha juurtui."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti