Maigret ja matkalaukku
Otava 1957
Le pendu de Saint-Pholien 1931
"Maigret oli joutunut matkalaukun jäljille täysin odottamattomalla tavalla: köyhä, nukkavieru mies lähetti postissa suuria rahasummia "painotuotteena", osti sen jälkeen matkalaukun ja ryntäsi sitten kiireesti junaan. Maigret tuli myös ostaneeksi samanlaisen matkalaukun. Hänkin meni junaan."
Maigret oli Brysselissä tavannut oudosti käyttäytyvän miehen ja lähtenyt seuraamaan tätä junalla Amsterdamin kautta Bremeniin. Hän vaihtoi salaa oman matkalaukkunsa ja miehen samanlaisen laukun. Kun mies kirjoittautuu halpaan hotelliin, Maigret saa viereisen huoneen ja katselee toisen edesottamuksia. Kun mies huomaa laukkunsa vaihtuneen, hän tulee epätoivoiseksi ja palaa asemalle etsimään oikeata laukkua. Sitä ei tietenkään löydy ja palattuaan huoneeseen Maigret näkee miehen ottavan taskustaan revolverin ja ampuvan itsensä. Kuitenkaan kadonneessa laukussa ei ollut muuta kuin vanha kulunut puku.
Juttu ei virallisesti kuulu Maigretille, mutta hän seuraa saamiaan johtolankoja selvittääkseen mieheen liittyvän mysteerin. Etsivä Lucas kysyy Maigretilta: - Mikä juttu tämä oikein on? Talossa ei ole siitä puhuttu mitään. - En minäkään siitä pahasti tiedä, vakuutti Maigret. Eräs kumma kaveri kuoli minun silmieni edessä vähän oudolla tavalla ja se on aiheuttanut perhananmoisen tohinan, mitä minä tässä yritän setviä . . . Tongin sitä kuin villisika, eikä olisi kumma, vaikka saisin lopuksi kynsilleni.
Juttuun näyttää sekaantuneen useita miehiä, menestyneitä ja köyhiä surkimuksia. Eräs heistä yrittää työntää Maigretin vuolaasti virtaavaan jokeen ja joku toinen ampuu pimeässä Maigretia kohti. Härkäpäisesti komisario kuitenkin seuraa miehiä ja saa nämä hermostumaan. Liegessä hän tavoittaa miehet istumassa Café de la Boursessa. Rohkeasti Maigret istuu samaan pöytään ja istuu siinä järkkymättä. Kukaan ei puhu. "Tämä hetki oli hänen uransa eriskummallisimpia. Sillä sitä kesti lähes tunnin! Tasan viisikymmentäkaksi minuuttia. Se oli todellista hermopeliä." Lopulta miehet murtuvat ja kertovat nuoruudessaan tapahtuneen murhenäytelmän. Myös matkalaukussa olleen likaisen puvun arvoitus selviää.
Maigretin palatessa Pariisiin Lucas kysyy: - Onko juttu nyt selvä? Onnistuitteko? - En alkuunkaan! - Pötkivätkö ne pakoon? Olivatko ne anarkisteja? Vai vääränrahantekijöitä? Vai oliko se joku kansainvälinen poppoo? - Pojannulikoita vain! urahti Maigret.
Tämä olisi muuten mainio kertomus, mutta tapahtumien ja asianomaisten surkeus saa lukijankin mielen matalaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti