Maigret Vichyssä
Otava 1969
Maigret à Vichy 1967
"Rouva Maigret tarkkaili huolestuneena, miten hänen miehensä saisi ajan kulumaan Vichyssä, jonne tohtori Pardon oli komisarion lähettänyt - elimistön perusteellista puhdistusta varten. Vesihoidon aikana hänelle ei sallittu edes viinitilkkaa. Äkkiä kaupunkia järkyttää Hélène Langen murha. Maigret toteaa uhrin samaksi lilanväriseen pukeutuneeksi naiseksi, johon heidän huomionsa oli kiintynyt puistokonserteissa. Ja kun juttua hoitaa komisario Lecoeur, joka on ollut Mairgetin alaisia Pariisissa, tämä pakostakin - vesilasillisten lomassa - joutuu mukaan rikoksen selvittelyyn, eikä rouva Maigretin enää tarvitse huolehtia miehensä viihtymisestä."
Maigret kävelee rouvansa kanssa päivittäin katsellen Vichyn vilinää ja tarkkaillen ihmisiä. "Hän yritti arvailla kunkin elämäntarinaa, sijoittaa heidät normaaliin elämään, ja joskus hän otti vaimonsakin mukaan tähän ajanvieteleikkiin. Kaksi ihmistä, joita hän nimitti hilpeiksi, kiinnostivat häntä tavattomasti: pyylevä mies, joka näytti aivan siltä kuin tahtoisi tulla pudistamaan komisarion kättä, ja hänen pikku vaimonsa, joka muistutti karamelliä.
Jälleen kiinnostava henkilö. Lilanvärinen nainen. Hänkin oli vesihoidossa, mutta vain Grande Grillellä, missä he näkivät hänet joka aamu. Hänen paikkansa oli hieman syrjässä muista, lähellä lehtikojua. Hän joi vain yhden kulauksen vettä kerrallaan, ja huuhdottuaan ja kuivattuaan lasinsa hän asetti sen huolellisesti olkikoteloon, aina yhtä ylväänä ja kaukaisena."
Tarina etenee verkkaisesti kuvaten Maigretin päiviä lomapaikassa. Kirja ei kuitenkaan tunnu pitkäveteiseltä. "Joskus hän valitteli Pariisissa sitä ettei enää saanut kokea tiettyjä tunnelmia, joita hän kaipasi: auringon lämmittämän ilman leyhäystä poskellaan, valon leikkiä lehvissä tai karkealla hiekalla, soran ratinaa väkijoukon jalkojen alla tai jopa pölyn makua. Täällä se ihme tapahtui. Muistellessaan keskusteluaan Lecoeurin kanssa hän tunsi, kuinka ympäristö tavallaan kuin kietoi hänet sisäänsä, eikä häneltä jäänyt huomaamatta mikään ympärillä tapahtuva asia."
Kun sitten lilanvärinen nainen murhataan, Maigret tuntee jo olevansa osallisena tapaukseen nähtyään hänet niin monena päivänä. Hän seuraa paikallisen komisarion tutkimuksia miettien samalla itsekin tapausta. Hän ei varsinaisesti puutu Lecoeurin tutkimuksiin, mutta on läsnä muutamassa kuulustelussa ja tarjoaa joskus oman näkökantansa tai vihjeensä komisariolle.
Leppoisaan tarinaan antaa mukavan säväyksen madame Maigretin mukanaolo. Tämä taitaa olla eräs parhaista Simenonin kirjoista.
Teosarvio Arvostelevassa Kirjaluettelossa 11/1969: "Maigret on vaimoineen lääkärin kehotuksesta parannuskuurilla Vichyn terveyslähteillä, mutta ei silti malta olla puuttumatta arvoituksellisen keski-ikäisen naisen kuristusmurhan selvittelyyn neuvottelijan ominaisuudessa. Vähittäin aukeavan ratkaisun myötä käy ilmi, että teon tekijä on ollut vähintään yhtä suuren rikoksen kohteena kuin mihin hän itse on syyllistynyt. Tavallista suppeampaan henkilölukuun keskittynyt teemakuvio, joka kertoo enemmänkin kuin pelkän rikoksen selvittelyhistorian."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti