Maigret ja vanha rouva
Otava 1957
Maigret et la vieille dame 1950
"Maigret'n virkahuoneeseen astuu mitä viehättävin vanha rouva: pieni ja hienopiirteinen, ruusunhohtoisia kasvoja ympäröivät ihastuttavat valkoiset hiukset, jalokivet viimeistelevät tyylikkään pukeutumisen. Vanhan rouvan kotona, idyllisessä merenrannan lomapaikassa Etretat'ssa, on tapahtunut kauhistuttava murhenäytelmä. Vanhan rouvan palvelijatar Rose on kuollut myrkkyyn ja vanha rouva aavistelee että myrkky oli itse asiassa tarkoitettu hänelle. Mutta kuka haluaisi murhata näin viehättävän ihmisen? Maigret tutustuu vanhan rouvan sukuun, ja paljastuu ettei kaikki olekaan niin kaunista kuin ensi silmäyksellä luulisi."
Maigret tutkii juttua tuttuun tyyliinsä nuuskimalla ympäriinsä. Apuna hänellä on paikallinen etsivä Castaing, joka kummastelee Maigretin tutkimusmetodeja. "Pari kolme kertaa Castaing vilkaisi sinä iltana Maigret'tä sivusta ja ihmetteli, mahtoiko tämä tietää mitä aikoi, oliko hän tosiaan se tunnettu salapoliisi, jota nuoret etsivät matkivat, ja eikö hän ainakin tänään polkenut paikallaan tai ainakin jättäytynyt tapahtumien vietäväksi."
Simenon kuvaa yleensä elävästi paikallisen tunnelman ja päähenkilöiden luonteen. Tässä kirjassa hän kuitenkin epäonnistuu tässä ja kirja jääkin Simenonin tuotannossa alle keskitason. Miinuksena on myös vuoden 1983 painoksen kansikuva, joka ei vastaa lainkaan kirjassa kuvatun vanhan rouvan olemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti