Ystäväni Maigret
Otava 1956
Mon ami Maigret 1949
"Pienellä paratiisia muistuttavalla kalastajasaarella Välimeressä Ranskan rannikon tuntumassa murhataan yksikseen elelevä, vähään aineelliseen hyvään tyytyvä mies. Miksi? Vanhan kirjeen vuoksi Maigret joutuu tutkimaan tapausta ja matkustamaan saarelle. Pariisissa on satanut pitkään eikä Maigretilla ole mitään matkaa vastaan. Kiusallista jossain määrin on se että hänen on otettava mukaansa tarkastaja Pyke, joka on tullut Scotland Yardista opiskelemaan kuulun virkaveljensä tutkimusmetodeja. Niitähän Maigretilla varsinaisesti ei ole. Ja vaikka olisikin, niistä tuskin olisi hyötyä saarella. Sitä paitsi juttu paljastuu pian odotettua paljon mutkikkaammaksi."
Simenon kirjoitti tämän kirjan asuessaan Arizonassa, mutta osaa mainiosti kuvata Toulonin edustalla olevan saaren ilmapiiriä. Maigret olisi halunnut tutkia tapausta omalla tavallaan: istua tapahtumiin liittyvien henkilöiden kanssa kahviloissa, maleksia satamassa ja nuuskia rikoksen tapahtumapaikalla. Paikallinen poliisi, tarkastaja Lechat ja Maigretin vieras, Scotland Yardin tarkastaja Pyke kuitenkin odottivat hieman tarmokkaampaa asennetta.
"Aiotteko suorittaa kuulustelun määrinvirastossa? kysyi pikku Lechat, joka ei näyttänyt lainkaan menettäneen virkeyttään.
Maigret oli vähällä kysyä: Mitkä kuulustelut?
Mutta hän ei saanut unohtaa Mr Pykeä, joka juuri nieli marcinsa melkein irvistämättä.
- Määrinvirastossa kai...
Mieluummin hän olisi mennyt ottamaan pienet päiväunet."
Aidontuntuisen tunnelman ja hyvin kuvattujen henkilöiden puolesta tämä kirja on mukava, mutta juoni ja rikostutkinta jäävät vaatimattomiksi. Kirjaan sisältyy myös hieno kuvaus Maigretin unettomasta yöstä saaren majatalossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti