Maigret ja tienristeyksen valot
Otava 1972
La nuit du carrefour 1931
"Murhattu timanttikauppias, mies jolla on musta monokkeli, hurmaava tyttö kaivossa, laukauksia syrjäseudun huoltoasemalla… Mitä me nyt teemme? tuskailee konstaapeli Lucas. Kerrankin Maigret tarttuu revolveriin. Mutta välillä hän majatalon keittiössä ehtii ottaa maistiaiset ruukusta, jossa on kotitekoista pasteijaa, ja toisessa talossa hän hajamielisesti tyhjentää valkoviinikarahvin…"
Muutamat näistä Simenonin varhaisimmista Maigret -tarinoista ovat vaatimattomia kyhäelmiä. Tämä on eräs huonoimmista. Komisario esitetään luonteeltaan erilaisena kuin useimmissa tarinoissa. Tässä hän käyttää myös nyrkkejään ja revolveriaan.
Teosarvio Arvostelevassa Kirjaluettelossa 4/1972: "Alku kirjassa on tyypillistä Simenonia: juro, epäkohtelias ja töykeä Maigret kuuntelee ja ajattelee. Väkivaltaiseksi käyvä päähenkilö sen sijaan on uutta. Tavanomainen hidas asioiden kulku repeää yhtäkkiä tapahtumasarjaksi, sotkuksi, mistä lukija vaivoin selviytyy ja missä hänen mielenkiintonsa punnitaan. Tämä on Simenonin vanhoja vikoja: liian komplisoitu juoni, joka tuodaan liian suurena möykkynä lukijan nieltäväksi. Mikään ei olekaan juuri niin kuin on kuviteltu ja esitetty. Asiat saavat uusia ominaisuuksia ja joutuvat uusiin yhteyksiin. Uskottavuus ei ole parhainta laatua. Kirja ei ole tekijänsä arvoinen. Ihmiskuvaus ei ole saanut tarpeellista huomiota osakseen. Eräänä päähenkilönä esiintyvän saksalaissyntyisen ja Tanskassa asuneen katunaisen esittämä hienostotytön rooli tuntuu kömpelösti ajatellulta. Huomattavasti parempaa on Maigretistakin kirjoitettu"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti