Maigret vuokraa huoneen
Otava 1958
Maigret en meublé 1951
"Talossa asui pelkästään ihastuttavia ihmisiä. Siinä piti täysihoitolaa ihastuttava äidillinen neiti Clément, joka rakasti elämää ja ihmisiä ympärillään. Vastapäisessä talossa asui tavanomaisia, tavanomaisesti eläviä pariisilaisia. Siitä huolimatta Janvier'ta, joka oli vahdissa kadulla, ammuttiin kuolettavan vaarallisesti ja laukauksen oli pakko tulla jommankumman talon ikkunasta. Maigret muutti asumaan neiti Clémentin luo. Kallis aika kului ja Maigret ennätti juoda monta lasillista viiniä auvergnelaisessa ravintolassa ennen kuin jutun ratkaisu alkoi edes häämöttää hänelle. Ja sittenkin hän miltei vastoin tahtoaan pidätti vihdoin löytämänsä ampujan."
Tässä tarinassa Simenon tutustuttaa lukijan taas erääseen pariisilaismiljööseen. Maigret asettuu täysihoitolan kadunpuoleiseen huoneeseen tarkkailemaan ympäristöä. "Ulkopuolella oli aivan tavallinen kadunpätkä . . . miehiä jotka lähtivät kotoa aamuisin ja palasivat iltaisin; naisia jotka hoitivat taloutta; parkuvia lapsia; vanhuksia jotka ottivat raitista ilmaa ikkunansa ääressä tai ulko-ovella, Siellä oli lihava ikäneito, jolla oli lapsen katse ja joka leikki vuokra-asuntolan pitämistä; vanhaoperettisankari, joka antoi laulutunteja oopperakuumetta poteville tyttösille; opiskelija, joka näki nälkää ja taisteli unta vastaan toivoen saavansa jonakin päivänä naulata ovelleen lääkärin tai hammaslääkärin kilven; nuori pikakirjoittajatar, joka öisin antoi saattaa itsensä kotiin vuokra-autolla; siellä olivat Lotardit vauvoineen ja Saftit, jotka odottivat omaansa, siellä oli herra Kridelka, joka näytti filmikonnalta, mutta oli varmaankin maailman lempein mies. Kunnon ihmisiä, kuten neiti Clément sanoi. Samanlaisia kuin kaikkialla, ihmisiä, joiden täytyi joka päivä hankkia tarpeeksi rahaa ruokaan ja joka kuukausi tarpeeksi rahaa vuokran maksuun.
Siellä oli myös Maigret, joka norkoili ympäriinsä, käyden myös lähimmässä ravintolassa. Ravintoloitsijalla oli oma mielipiteensä Maigretista: "Kun komisario hetkistä myöhemmin kulki kadun poikki, mies seurasi häntä katseellaan ja mutisi päätään pyörittäen: - Hassu tyyppi. Sillä jokainen on aina jonkun silmissä hassu."
Tapaus ratkeaa, kun Maigret selvittää vastapäisen talon vuodepotilaan tarinan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti