Maigret ja sukulaispoika
Otava 1957
Maigret 1934
Tämä kirja sijoittuu kirjoitusjärjestyksessä Simenonin Maigret-kirjojen alkupuolelle, mutta Maigret on tässä jo eläkkeellä. Myöhemmissä tarinoissa hän on taas vuosia nuorempana edelleen komisariona Pariisin rikospoliisissa. Hänen sukulaispoikansa on nyt Pariisin poliisin palveluksessa ja tulee eräänä yönä hädissään Maigretia tapaamaan tämän maaseudulla olevaan eläkepäivien asuntoon. Poika on tyrinyt erään murhatapauksen tutkimuksen ottamalla murha-aseen käteensä ja lähtemällä pakoon tapahtumapaikalta. Maigret lähtee pojan kanssa Pariisiin ja kehottaa poikaa kertomaan kaiken esimiehilleen totuuden mukaisesti. Poika pidätetään epäiltynä murhasta, mutta Maigret tutkii tapausta omin päin.
Käy ilmi, että ovela rikollinen joukkioineen on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja tehnyt kokemattomasta poliisimiehestä syntipukin järjestämällä sopivasti silminnäkijän todistamaan tätä vastaan. Maigret ei voi viedä epäiltyjä poliisikamarille pitkään ja painostavaan kuulusteluun kuten virassa ollessaan. Hän etsiytyy kuitenkin näiden kantakapakkaan ja tuijottaa itsepintaisesti heitä lannistaen heidän itseluottamuksensa. Hän lähtee seuraamaan sitä, joka vaikutti joukkion heikoimmalta lenkiltä. Öisillä kaduilla tapahtuva varjostus päätyy rikollisten yritykseen ajaa Maigretin ylitse autolla. Uhriksi joutuu kuitenkin heidän rikostoverinsa, joka loukkaantuu. Tämä ei kuitenkaan suostu todistamaan kavereitansa vastaan. Kokematon tutkintotuomari on aivan voimaton rikollisten kieltäessä kaiken. Maigret saa hieman apua entisiltä työtovereiltaan ja virittää konnalle ansan.
Maigretin sukulaispoika palaa kotiseudulleen ja Maigret itse jatkaa leppoisaa oleiluaan vaimonsa kanssa maaseudulla.
Ikävänä piirteenä tässä keskitason Maigret -tarinassa on päähenkilön yletön ryypiskely. Sama pätee tietysti moniin muihinkin Maigret - tarinoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti