28.6.2018

Maigret kanavasululla

Georges Simenon
Maigret kanavasululla

Otava 1971
L'écluse no. 1 1933

”Maigret’n osalta juttu alkoi kaksi päivää sen jälkeen kun laivanvarustaja Ducrot oli ongittu kuiville epäonnistuneen hukuttamisyrityksen jälkeen. Laskeutuessaan 13. linjan raitiovaunusta Charentonin katukahviloiden kohdalla Maigret tunsi tapahtumapaikan ja tapauksen vasta teoriassa. Kartan mukaan kaikki oli yksinkertaista: kanava ja sulkuportti oikealla, Cassinin lotja ankkurissa purkauslaiturin vieressä, vasemmalla kaksi katukahvilaa, korkea talo ja kadun päässä pieni tanssipaikka. Sellaiselta se näytti ilman perspektiiviä, ilman taustanäkymiä, ilman elämää. Maiseman sielu oli toisaalla. Se istui nojatuolissa tohvelit jalassa, yöpuku vanhan pikkutakin alla. Sillä oli läpitunkeva katse ja hyökkäävä äänensävy. Heti tavattuaan nuo kaksi miestä, kaksi voimahahmoa – Maigret ja Chartonin itsevaltias keisari Ducrot, tunnistivat silmillään toisilleen totuuden. Ja ”Maigret oli hiljaisessa mielessään iloinen, että ensimmäisen kerran aikoihin oli joutunut tekemisiin ihmisen kanssa johon totisesti kannatti tutustua”

Maigret on viimeistä viikkoa töissä ennen eläkkeelle siirtymistään. Seuraavassa kirjassa hän on jo eläkkeellä. Simenon ilmeisesti ajatteli lopettaa Maigret -sarjansa jo näihin kirjoihin. Kuuden vuoden tauon jälkeen hän kuitenkin jatkoi sarjaa niin, että komisario oli taas hieman nuorempi ja täydessä työn touhussa.

Charentonin alue sijaitsee Pariisin keskustan välittömässä läheisyydessä Seinen ja Marnen haarassa. Tarinan päähenkilö, köyhistä oloista lähtöisin oleva laivanvarustaja kuvataan vastenmieliseksi ja tämä lyö leimansa koko kertomukseen. Maigret liikuskelee vähäpuheisena murhayrityksen ja parin onnistuneen murhan tutkimuksissa. Tarina ei ole kiinnostava ja päähenkilön käytös tekee kirjasta perin ikävän.

Teosarvio Arvostelevassa Kirjaluettelossa 7-8/1971: "Tällä kertaa Maigret on tavallista enemmän vain sivulta seuraajan ja myötäeläjän osassa, sillä varsinaisena "katseenvangitsijana" on ihmisenä monimutkainen ja värikäs laivanvarustaja, voimahahmo sekä hyvässä että pahassa. Pääpaino on itse uransa luoneen voimaihmisen laadussa ja traagisissa perhesuhteissa, ja rikos on kuvauksellisesti toissijainen ja luonnollinen seuraamus miehen olosuhteista. Miljöökuvaus on jälleen niin elävää, että sataman ja kanavan sumun ja veden lemun miltei tuntee sieraimissaan."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti