Maigret ja Humalasalko
Otava 1956
Maigret et la grande perche 1951
"Komisario Maigret’lle tuodaan kirje tytöltä, jota kutsutaan Humalasaloksi. Kirje herättää Maigret’ssä piinallisia muistoja. Ja tapahtumasarja, jonka kirje aloittaa, on vähintään yhtä kiusallinen kuin seitsemäntoista vuotta sitten sattunut kohtaaminen."
Ernestine eli Humalasalko tulee Maigretin puheille kertomaan huolensa. Hänen miehensä Alfred eli Apea Aatu on ammatiltaan varas. Tämä oli yöllä hiiviskellessään erään hammaslääkärin asunnossa törmännyt ruumiiseen ja paennut suin päin paikalta jättäen työkalunsakin. Nyt hän oli pakomatkalla eikä Ernestine tiennyt miten toimia. Alfred oli ilman muuta syytön murhaan.
Maigret tutustuu tapahtumiin ja löytää kyseisen hammaslääkärin talon. Siellä asuvat hammaslääkäri ja hänen äitinsä kieltävät tietävänsä mitään ruumiista tai murtovarkaudesta. Maigret saa kuitenkin selville seikkoja, jotka osoittavat heidän valehtelevan. Hammaslääkärin hollantilainen vaimo on juuri matkustanut kotimaahansa, eikä kuulemma kenties tule takaisin. Vaimoa ei kuitenkaan löydy Hollannista, eikä mistään muualtakaan. Talossa suoritetaan perusteellinen tarkastus, mutta mitään ei löydetä. Maigret komentaa hammaslääkärin kuitenkin rikospoliisiin kuulusteltavaksi. Kuulustelusta tulee pitkä ja hammaslääkärin vanha äiti istuu odotushuoneessa läpi yön. Maigret kuulustelee välillä häntäkin ja saa lopulta puristettua totuuden itsepintaisista rikoskumppaneista.
Humalasalko on koko tarinan ajan mukana sivuosassa, mutta Apea Aatu pysyttelee pakosalla. Hän on poliisin hyvin tuntema mies. Eräs heistä kuvailee Aatua näin: "Ei ole ketään Alfredin veroista Pariisissa, kun on mentävä sisälle asuttuun taloon ja työskenneltävä siellä, niin ettei kissakaan havahdu. Hän on täysi taiteilija. Ja sitä paitsi hän ei tarvitse kenenkään apua hankkiakseen vihjeitä apajista, pitämään vahtia ja kaikkeen muuhun touhuun. Hän työskentelee yksin eikä koskaan hermostu. Hän ei juo, ei puhu eikä kylvä rahoja ravintoloissa. Hänen kyvyillään pitäisi miehen olla rikas jos kenen. Hänellä on tiedossaan satakunta tai parisataa kassakaappia, jotka hän on itse asentanut paikalleen koneistoineen kaikkineen. Luulisi, ettei hänen tarvitse kuin pistäytyä noutamassa rahaa. Mutta joka ainoan kerran hän on törmännyt poliisiin tai saanut pitkän nenän."
Maigret - tarinoissa kuvataan usein muutamin sanoin Maigretin kotielämää ja pariisilaismiljöötä.
"- Mitä sinä olet tehnyt tänään? kysyi madame Maigret, kun he asettuivat pöytään avonaisen ikkunan ääreen.
Vastapäisissäkin taloissa näki ihmisten istuvan syömässä, ja kaikkialla miehet olivat riisuneet takkinsa ja heidän valkeat paidanhihansa loistivat kauaksi. Toiset, jotka olivat jo nauttineet päivällisensä, nojailivat ja kurottelivat ikkunassa. Kuului radiomusiikkia, vauvojen itkua ja lauseenkatkelmia. Alhaalla olivat ovenvartijat nostaneet tuolinsa kynnyksen edustalle.
- Ei mitään merkillistä, vastasi Maigret. - Muuan hollannitar on ehkä murhattu tai on elossa jossakin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti