Keltainen koira
Otava 1955
Le chien jaune 1931
"Pienessä merenrantakaupungissa tapahtuu murha, sitten murhayritys, sitten itsemurha, sitten katoaminen. Tapahtumien ketju näyttää selvittämättömältä. On yksi ainoa lähtökohta, johon Maigret joutuu yhä uudelleen tarttumaan - likaisenkeltainen, pitkäjalkainen, hyvin laiha koira, joka näyttää isännättömältä ja ilmestyy aina sinne, missä jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu."
Takakannen tekstissä puhutaan itsemurhasta, mutta en kyllä sellaista tekstistä löytänyt. Koiraa kyllä ammuttiin ja Maigret yritti pelastaa sen hengen. "Sisuuntuneen näköisenä hän meni katsomaan keltaista koiraa, joka oli rauhoittunut ja avasi pelkäämättä toisen silmänsä katsellen hänen lähestymistään. Komisario silitti sen päätä ja työnsi hiukan olkia sen käpälien alle. Sellaisen ihmisen, joka ei ollut tottunut Maigret'hen, oli hämmentävää nähdä hänen suurten silmiensä tuijottavan, niin kuin hänen edessään ei olisi ketään, kuulla hänen sitten murahtavan jotakin epäselvää ja menevän pois sen näköisenä kuin puhuttelija olisi hänelle pelkkää ilmaa."
Maigret tutustuu pienen paikkakunnan ihmisiin ja hämmästyttää niin kyläläisiä kuin määriäkin näennäisellä toimettomuudellaan. Määri vaatii häntä pikaisesti pidättämään jonkun, mutta Maigret vain murahtaa vastaukseksi. Komisario jopa kiipeää katolle kenenkään huomaamatta ja kyyhöttää siellä kylmissään vakoilemassa viereisen talon tapahtumia. Maigret tuntee sympatiaa kovia kokenutta pariskuntaa kohtaan ja päästää heidät pälkähästä antaen heille vielä 200 frangia matkarahaa. Oikea konna joutuu vastuuseen teoistaan. Tämä on niitä parempia Maigret -tarinoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti