Maigret ja lauantaipäivän asiakas
Otava 1969
Maigret et le client du samedi 1962
"Ristihuulinen mies oli pyrkinyt Maigretin puheille niin monena lauantaina, että Quai des Orfevresilla häntä oli ruvettu kutsumaan lauantaipäivän asiakkaaksi. Joka kerta mies oli kadonnut, ennen kuin Maigret ehti ottaa hänet vastaan. Mutta eräänä lauantaina Leonard Planchon seurasi komisariota kotiin ja sai sanotuksi asiansa: hän aikoi tappaa vaimonsa, joka petti häntä julkeasti. Sitten Planchon katosi, hän ei enää soitellut Maigretille kuten oli sovittu. Ja komisario suuntasi sunnuntaikävelynsä Rue Tholozélle; silloin hän ensi kerran näki Planchonin talon, joka tuli hänelle tutuksi lauantaipäivän asiakkaan jutun merkillisissä vaiheissa."
Tässä tarinassa Maigret taas pelkää kylmettyvänsä ja nappailee aspiriinia ja juo totia. Surkea ja myötätuntoa herättävä maalausliikkeen omistaja kertoo Maigretille tarinansa. Hänen vaimonsa on pettänyt häntä erään alaisensa kanssa jo kaksi vuotta. Petolliset ovat tulleet yhä röyhkeämmiksi ja ajavat maalarin iltaisin ulos, jotta saisivat olla kahden. Nahjusmainen mies ei osaa panna vastaan, vaan mukautuu vastahakoisesti tilanteeseen. Totta kai hän kärsii tilanteesta ja on häpeissään. Raitis mies ratkeaa juomaankin. Toiset käyvät yhä julkeammiksi ja petollinen alainen muuttaa asumaan maalarin taloon. Talon isäntä saa tyytyä telttavuoteeseen.
"Muutama päivä syntymäpäivän jälkeen, kun minä tulin kotiin kello kahden tai kolmen paikkeilla aamuyöstä, huomasin että ruokasaliin oli tuotu telttavuode. En tajunnut heti että se oli minua varten. Raotin makuuhuoneen ovea. He kumpikin olivat meidän vuoteessamme ja nukkuivat tai olivat nukkuvinaan.
Mitä minä olisin voinut tehdä? Roger Prou on vahvempi kuin minä. Sitä paitsi en seisonut jaloillani kovin tukevasti. Olen aivan varma siitä että hän olisi voinut lyödä minua. Minä nukuin telttavuoteella, ja kun he heräsivät aamulla, minä olin jo verstaalla. Työntekijät katsoivat minua pilkallisesti."
Maalari Planchon katoaa ja Maigret saa esimiehiltään luvan tutkia juttua virallisesti. Mitään rikosta ei voida näyttää tapahtuneeksi, koska ruumista ei löydy. Maigret kutsuu kuitenkin petollisen parin toimistoonsa. He eivät tunnusta, mutta sitten Seinestä löytyy maalarin ruumis ja juttu selviää.
Tarina on hyvin kerrottu, mutta päähenkilön surkea kohtalo muistuttaa, että todellisuudessakin on vastaavia tapauksia.
Teosarvio Arvostelevassa Kirjaluettelossa 5/1969: "Maigret joutuu ottamaan vastaan merkillisen lauantaipäivän asiakkaan, joka uskoo komisariolle halunsa tappaa vaimonsa ja tämän rakastajan. Maigret’n mielenkiinto herää, tutkimukset pannaan varovasti alulle ja osin yllättävääkin lopputulosta kohti edetään vääjäämättä. Simenonin dekkarituotannon paremmalle puolelle sijoittuva jäntevä romaani, jossa kirjailija taas kerran saa osoittaa psykologian lakien tuntemustaan ja mielenkiintoaan ihmiseen naamion takana."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti