Maigret huvittelee
Otava 1958
Maigret s'amuse 1956
Tohtori Pardon oli määrännyt komisario Maigretin pitämään lomaa, mutta täpötäydet lomakohteet eivät houkutelleet. Madame Maigret luuli miehensä laskevan leikkiä kun tämä tokaisi: "Eikö meidän olisi parasta viettää lomamme Pariisissa! Lähdemme yhdessä seikkailemaan sellaisiin kaupunginosiin, missä emme ole ikinä käyneet, syömme lounasta ja päivällistä hauskoissa pikku ravintoloissa. Ei rikospoliisin eikä kenenkään tarvitse tietää siitä, ja annamme sulkea puhelimemme."
Näin he tekevät ja kehittävät pian oman päivärutiininsa. Lehdestä komisario saa lukea erään lääkärin vaimon murhasta. Hänen sijaisensa etsivä Janvier tutki tapausta. Hänestä on mukava seurata lehtien päivittäistä selostusta tapauksesta kuin kuka tahansa utelias pariisilainen. Hän kävelee vaimonsa kanssa tapahtumapaikkojen liepeillä ja jututtaa paikallisia asukkaita. En tiedä, selostettiinko tuohon aikaan todella rikostapausten tutkinta sanomalehdissä niin tarkasti kuin Simenon antaa ymmärtää.
Seurattuaan rikostutkimuksen vaiheita näin lehtien välityksellä, Maigretin mielestä Janvierin kannattaisi tutustua surmatun naisen aikaisempiin vaiheisiin. Hän lähettää sijaiselleen nimettömän kirjelapun jossa on viesti: "Teidän sijassanne matkustaisin Concarneauhon."
Lopulta Maigret kuulee radiosta, että Janvier on pidättänyt kaksi henkilöä ja kuulustelee heitä Quai des Orfèvresillä. Hän ei malta pysytellä poissa, vaan tilaa taksin: "Boulevard Saint-Michel. Suihkulähteen eteen. Se oli ehkä lapsellista, mutta hän tunsi tarvetta päästä lähemmäksi taistelukenttää."
Boulevard Saint-Michelin Seinen puoleisessa päässä on tosiaan hauska suihkulähde, joka on rakennettu rakennuksen päätyyn, ikään kuin seinäreliefiksi. Maigret asettuu pieneen normandialaisbaariin, joka on suoraan vastapäätä Oikeuspalatsia. Hän katselee rikospoliisin toimiston ikkunoihin ja kuvittelee mielessään tapahtumia.
"Nyt oli kulunut jo melkein neljä tuntia Javen ja Antoinetten ollessa Maigretin työhuoneessa yhä hermostuneemman Janvierin edessä. Vihreäkupuinen lamppu sytytettiin. Joku tuli sulkemaan ikkunan. Puoli tuntia myöhemmin, parhaillaan aterioidessaan, Maigret näki Brasserie Dauphinen tarjoilijan kantavan tarjotinta, joka oli peitetty liinalla. Sekin kuului asiaan. Olutlasit ja voilevät merkitsivät, että kuulustelu jatkuisi myöhään iltaan."
Maigret lähettää vielä yhden lappusen Janvierille: "Jave kuuli hoitajattarelta jo perjantai-iltana, että hänen vaimonsa tulisi Pariisiin."
Norkoiltuaan vielä kadulla rikospoliisin sisäänkäynnin lähettyvillä Maigret näkee kuinka tapahtuvat saavat päätöksen. Tämä lienee keskimääräistä parempi Maigret -tarina, vaikka komisarion pohdiskelut ovatkin paikoin pitkäveteisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti