28.6.2018

Maigret ja varjokuva ikkunassa

Georges Simenon
Maigret ja varjokuva ikkunassa

Otava 1977
L'ombre chinoise 1932

"Astellessaan Boulevard Haussmannia alaspäin Maigret huomasi yllätyksekseen murahtavansa piippua täyttäessään: - Perhanan Couchet!
Hänellä oli se vaikutelma että hän tunsi Couchet’n sananmukaisesti läpikotaisin. Kuin vanhan toverin. Ehkäpä syynä olivat nuo kolme naista?
Sokerileipurin tytär, joka Nanterren kodissa tunsi epätoivoa siitä, ettei hänen miehensä koskaan harjoittaisi kunnon ammattia.
Sitten Dinardin nuori neito, jonka avulla Couchet sai everstin sukulaisekseen.
Sitten Nine. Tapaamiset Selectissä. Hotel Pigalle.
Ja sitten tuo kummallinen loppu. Couchet yksinään toimistossa jossa kävi mahdollisimman harvoin. Selin avonaiseen kassakaappiin, kädet pöydällä…
Kukaan ei ollut havainnut mitään. Talossa asuttiin kahdessakymmenessäkahdeksassa huoneistossa. Jollakulla oli nyt halussaan 360 000 varastettua frangia.
Ja joku oli tehnyt surmantyön."

Simenon herkuttelee erilaisilla ihmistyypeillä ja kuvaa heitä hienosti. Siinä mielessä tämä on eräs parhaita Maigret -kirjoja.
Herra Couchet oli aikoinaan tavallinen kauppamatkustaja, mutta oli nyt rikastunut. Hänet löydetään ammuttuna ja ryöstettynä työpaikaltaan. Hänen elämässään oli kolme naista, ja näitä kaikkia hän muisti testamentissaan.
"Maigret hykerteli itsekseen Tämä testamentti sai lopullisesti Couchet'n tuntumaan hänestä erittäin miellyttävältä.
-Tietenkään, jatkoi eversti, tämä testamentti ei ole vedenpitävä. Siinä on vaikka kuinka monta pätemätöntä kohtaa, ja heti hautajaisten jälkeen me vaadimme että se julistetaan pätemättömäksi. Mutta minusta on aiheellista ja kiireellistä puhua teille tästä, koska...
Ja Maigret hymyili yhä. Hän oli loistotuulella. Tänä aamuna hänestä tuntui että hän oli osallisena farssissa. Koko elämä oli yhtä ilveilyä! Couchet'n kuolema oli ilveily, ja etenkin hänen testamenttinsa!"

Teosarvio Arvostelevassa Kirjaluettelossa 11/1977: "Pariisilaisen kerrostalon tonttialueella sijaitsevassa laboratoriossa tapahtuu ryöstömurha. Maigret kulkee talon asukkaiden ja toisaalta varakkaan murhatun johtajan lähiomaisten parissa kärsivällisesti kuunnellen ja myötäeläen enemmän papin kuin poliisin tavoin. Ihmiset ovat raadollisia ja säälittäviä, eivät tuomittavia, ahneus, kostonhimo ja pahuus syövyttävät sisältäpäin uhrinsa eikä ulkoista tuomiota enää tarvita, ja heikko ihminen vajoaa muuten. Maigret kotiutuu apeana ja päänsärkyisenä, mutta kodin tunnelma on kuin lämmin kylpy."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti