Maigret ja vanhukset
Otava 1963
Maigret et les vieillards 1960
"Kertomuksessa Maigret ja vanhukset komisario tutkii Saint-Hilairen kreivin murhaa, juttua jossa on vain vanhuksia – seurapiireistä."
Maigret kutsutaan ulkoministeriöön jossa hänelle kerrotaan eläkkeellä olevan diplomaatin juuri kuolleen hämäräperäisissä olosuhteissa. Maigretin on määrä tutkia tapausta mahdollisimman hienotunteisesti – lehdistö ei saa missään tapauksessa saada vihiä asiasta. Mies löytyy huoneestaan useita luoteja kehossaan. Hän oli asunut kahdestaan taloudenhoitajansa kanssa. Tämä oli soittanut aamulla ministeriöön. Maigretille selviää pian, ettei tapaus ole poliittinen, eikä myöskään ryöstö. Hänelle kerrotaan erikoinen tilanne vainajan elämästä: hänen nuoruuden rakastettunsa oli painostettu naimisiin aatelismiehen kanssa, mutta avioliitosta huolimatta rakastavaiset olivat kirjoitelleet joka päivä toisilleen. He odottivat sitä päivää, jolloin aatelismies kuolee, jotta he voisivat avioitua. Aatelismies tiesi asian – ja hyväksyikin sen, samoin heidän lähipiirinsä. He eivät tapailleet toisiansa, mutta vaalivat rakkauttaan kirjeitse ja kaukaa toisiaan katsellen.
Maigret on ymmällään: kellään ei tunnu olevan motiivia murhaan. Kaikki asianomaiset ovat jo iäkkäitä ihmisiä, siitä kirjan nimi. Lopulta ampuja löytyy, mutta kun tapahtumain kulku selvisi, se yllätti Maigretin. Simenon kuvaa kirjoissaan mainiosti erilaisia ihmisryhmiä ja heidän elinpiiriään. Tämänkertainen miljöö on myös hienosti kuvattu.
Teosarvio Arvostelevassa kirjaluettelossa 7/1963: "Maigret joutuu selvittelemään entisen suurlähettilään murhaa ja kohtaa omalaatuisen, kiehtovan menneen ajan atmosfäärin, joka täysin poikkeaa hänen entisistä kokemuksistaan. Rikokseen kutoutuu ylhäisösukujen jäsenten välinen vanha romanttinen rakkaustarina, jota Maigret tarkastelee milloin ihaillen milloin ärtyneenä. Tuttua, tyyliltään hyvää Simeonia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti