Maigret ja viinikauppias
Otava 1972
Maigret et le marchand de vin 1969
”Komisario Maigret tutkii varakkaan viinikauppiaan, Oscar Chabut’n murhaa. Viinikauppias on ammuttu kadulle erään pariisilaisen yksityistalon eteen. Talon omistaa poliisin vanha tuttu, madame Blanche, joka 30 vuotta aikaisemmin oli ansainnut elantonsa katutyttönä Boulevard de la Madeleinella. Tapausta penkoessaan Maigret saa selville, että viinikauppias oli madame Blanchen talon vakituisia asiakkaita ja miehen seurassa ollut henkilö oli paikalla madamen talossa ampumisen aikana. Kaiken lisäksi Oscar Chaubt’n poismeno ei herätä suurta surua miehen kodissa eikä työpaikallakaan. Kun Maigret saa nimettömän puhelinsoiton, rupeaa arvoitus ratkeamaan.”
"Jälleen Pariisissa tapahtuva Maigret-juttu, jossa komisario joutuu ratkaisemaan kadulle ammutun varakkaan viinikauppiaan, Oscar Chabut’n arvoitusta. Maigret aloitti tutkimuksensa yksityistalosta, jonka edustalla veriteko oli tapahtunut. Talon omistaja oli vanha tuttu, madame Blanche, jonka Maigret muisti jo kolmenkymmenen vuoden takaa jolloin tämä vielä ansaitsi Boulevard de la Madeleinellä. Käy ilmi, että viinikauppiaan seuralainen oli vielä talossa ja ettei kotona enempää kuin työpaikassakaan tunnettu surua Oscar-herran poismenon johdosta. Kun Maigret vielä saa nimettömän puhelinsoiton, alkaa vyyhti selvitä"
Simenonin kirjoissa Maigret ei kerää johtolankoja eikä rakenna teorioita vaan nuuskii ympäriinsä haastatellen kaikkia asianosaisia ja lopulta syyllinen paljastuu ikään kuin itsestään. Tässä kirjassa syyllinen jopa ilmoittautuu Maigretille henkilökohtaisesti!
Yhdellä kirjan hepulla on taidekirjojen kustantamo Rue Saint-Andre-des-Artsilla. Olen siellä vaimoni kanssa maleksinut, kyseessä on pitkä ja suora, kapea katu jolla on paljon kulkijoita. Lähtee St.Michelin aukiolta St.Germain des-Presille päin.
Oleellisena osana Maigret -kirjoja on päähenkilön kulloinenkin tunnetila. Milloin hän kärsii kuumuudesta, milloin pitkään jatkuneesta sateesta tai kylmyydestä. Tällä kertaa, niin kuin joissain muissakin kirjoissa, Maigret sairastaa nuhakuumetta. Simenon luo sekä uhrista, että murhaajasta elävän kuvan. Chabut oli pöyhkeä, ”joka halveksi kaikkia muita ja halusi esiintyä epämiellyttävänä. Hän oli menestynyt röyhkeydellään liikeasioissa, mutta oli silti hyvin haavoittuvainen, hän oli silti se sama mies, joka oli kulkenut ovelta ovelle toivoen jonkun tilaavan laatikon viiniä. Maigret oli tuntenut muitakin ujoja ihmisiä, jotka kostivat sen kaikille ympärillään oleville.”
Öykkäri käytti hyväkseen kaikkia eteensä osuvia naisia, välittämättä aviomiesten reaktioista. Tosin hän pelkäsi: ”Joku niistä pelkureista vielä kerran nousee vastahankaan, saakeli soikoon. – Miksi te sitten teette kaikkenne ollaksenne vihattu? – Koska en voi saada ihmisiä rakastamaan itseäni. Siksi on parempi, että minua vihataan oikein perusteellisesti.”
Chabout oli pitänyt pilkkanaan ja nöyryyttänyt erästä vaatimatonta kirjanpitäjää jonka aviovaimo solvasi häntä siitä, ettei voinut tarjota hänelle sellaista elämää jota nuori vaimo odottaa. Niin mies ajautuu epävoivoisiin tekoihin. ”Häntä oli nöyryytetty koko ikänsä. Vuosikausia hän oli vain painanut päänsä alas. Nyt hän tuntee äkkiä itsensä jollain tavalla vapautuneeksi. Koko poliisikunta etsii häntä onnistumatta. Eikö se olekin vain jonkinlainen riemuvoitto? Hänestä oli tullut tärkeä henkilö.”
Teosarvio Arvostelevassa Kirjaluettelossa 11/1972: "Tässä melko uudessa Maigret-kirjassaan (käsikirjoituksen valmistumispäiväys v. 1969) Simenon esittelee Maigret'n laadultaan entistäänkin suvaitsevampana ja humaanimpana. Vauraan viinikauppiaan surmaajalle kotonaan tarjoamansa grogin äärellä hän mietiskelee: 'Jokainen meistä on enemmän tai vähemmän säälittävä. Minä yritän ymmärtää. Minulla ei ole mitään halua määritellä itse kunkin vastuuta.' Ja vaikea sitä on ulkoisin tunnuksin kenenkään osoittaa, kun kysymys on haavoittuvasta itsetunnosta, sen pönkittämiskeinoista ja sen tuhoamisen seurauksista niin surmatun kuin surmaajankiri kohtaloissa, sen on tekijä ilmeisesti halunnut tässä lähinnä sanoa, koska itse rikos ja sen selvittäminen vaikuttavat konkreettisuudessaankin kehysviitteiltä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti