Maigret virittää ansan
Otava 1957
Maigret tend un piêge 1955
”Pariisin kesä on kuumimmillaan ja muiden pariisilaisten tavoin komisario Maigret haluaisi lähteä pölyä ja hellettä pakoon maaseudulle. Mutta sitä ennen hänen on saatava satimeen Montmartrea kauhun vallassa pitävä vaarallinen murhaaja. Mies on surmannut jo viisi naista vilkkailla ja ihmisiä täynnä olevilla kaduilla. Näin kylmäpäinen surmaaja osaisi varmaan vaistota kaikki väijytykset. Silti Maigret päättää virittää ansan.”
Tämä on niitä parempia Maigret -tarinoita. Tässä tyylinäyte komisarion valmistautumisesta epäillyn kuulusteluun: ”Maigret oli riisunut oman takkinsa ja pistäytynyt etsivien huoneessa antamassa ohjeita. Hän käveli hiukan kyyryssä, pää syvällä hartioiden välissä ja hajamielinen katse silmissä. Huoneeseensa tultuaan hän oli järjestänyt piippunsa ja huolellisesti ladannut niistä kaksi viitattuaan ensin Lapointea merkitsemään muistiin tulevan keskustelun. Jotkut pianonsoittajat asettuvat samoin soittokoneensa ääreen epäröivin elein, säätävät istuinta ja näppäilevät sävelen sieltä, toisen täältä kuin taltuttaakseen instrumenttinsa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti