Maigret koulussa
Otava 1956
Maigret à l'école 1953
Opettaja Joseph Gastin pienestä rannikkokylästä tulee Pariisin rikospoliisiin ja odottaa tuntikausia päästäkseen Maigretin puheille. Häntä syytetään kylän vanhan postinhoitajan surmaamisesta. Hän vakuuttaa olevansa viaton, mutta muualta muuttaneena hänestä ei kylässä pidetä. Maigret on kotoisin itsekin pieneltä paikkakunnalta ja ymmärtää että miehen tilanne on vaikea. Hetken mielijohteesta hän matkustaa tutustumaan tilanteeseen ajatellen saavansa seudulta samalla tuoreita ostereita.
Maigretilla ei ole toimivaltaa seudulla, mutta juttua tutkiva luutnantti Daniélou ei pane pahakseen Maigretin läsnäoloa. Komisario saa heti huomata, että Saint-André-sur-Mer on todellakin muukalaisille vihamielinen paikka. Opettajaperheen olosuhteet ovat todella huonot. Paikkakunnan lääkäri on myös muuttanut muualta, mutta on asunut kylässä jo kolmekymmentä vuotta. Hän on Maigretin tukena ja kertoo tälle kylän ihmisistä. Maigret tuumaa: "Ette taida pitää heistä?" "Tohtorin silmät välähtivät pidätetystä naurusta ja hän lausui ilmi syvän vakaumuksensa: - Minä ihailen heitä. He ovat kamalia!"
Kyläläiset vetävät yhtä köyttä ja Maigret huomaa heidän tietävän tapahtumista enemmän kuin haluavat kertoa. Koulun oppilaat ovat myös osallisia tapahtumiin, mutta ovat umpimielisiä, tai sitten valehtelevat. "Mitä hänellä oikeastaan olikaan tekemistä täällä? Lukemattomia kertoja hän oli kokenut jonkin jutun tutkimusten pitkittyessä saman kyvyttömyyden tai pikemminkin turhanpäiväisyyden tunteen. Hänet oli äkkiä heitetty sellaisten ihmisten keskelle, joita hän ei ollut tuntenut edellisenä päivänä, ja hänen ammattiinsa kuului paljastaa heidän salaisuutensa. Eikä tässä tapauksessa edes ollut kysymys ammattivelvollisuudesta. Hänen ei olisi tarvinnut tulla, mutta hän oli tullut, koska eräs opettaja oli odottanut häntä tuntikausia." Ostereitakaan ei ole tarjolla mutta valkoviiniä komisario juo senkin edestä. Vähitellen Maigret onnistuu muodostamaan kuvan kylän ihmissuhteista. Jututtaessaan kahta umpimielistä poikaa hän saa totuuden selville.
Opettaja vapautui syytteestä, mutta perhe jäi kyläyhteisössä yhä ulkopuoliseksi ja torjutuksi. Maigret sen sijaan matkusti kotiin iloisissa tunnelmissa. "Oli tosiaan yhtäkkiä mukava ajatella madame Maigretia, heidän poroporvarillista asuntoaan Boulevard Richard-Lenoirin varrella, ja suurten bulevardien valomerta iltaiseen aikaan. Hän veisi vaimonsa heti ensimmäisenä iltana heidän tuttuun elokuvateatteriinsa."
Vähäeleinen ja verkkaisesti etenevä tarina ei sisällä jännittäviä juonen käänteitä, mutta jaksaa pitää lukijan mielenkiinnon loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti