Georges Simenon

Georges Simenon (1903-1989) tunnetaan parhaiten suuren suosion saavuttaneista komisario Maigret – kirjoistaan. Vuosien 1931 ja 1972 välillä ilmestyi 75 romaania ja 28 novellia, joissa päähenkilönä oli pariisilainen komisario Jules Maigret. Näitä on käännetty useille kielille ja suomeksi on julkaistu 73 romaania. Kirjojen perusteella on tehty radiokuunnelmia ja useita filmejä. TV-sarjoja on tehty ainakin Englannissa, Ranskassa ja Italiassa.

Maigret – kirjat muodostavat kuitenkin vain osan Simenonin valtavasta tuotannosta. Encyclopædia Britannican mukaan hänen kirjallinen tuotantonsa käsittää yli 400 kirjaa joita on käännetty noin 50 kielelle ja myyty yli 600 miljoonaa. Suomenkielinen Wikipedia väittää teoksia myydyn peräti 1,4 miljardia, mutta englanninkielinen vain 550 miljoonaa. Tuottelias kynäilijä kirjoitti 60-80 sivua päivässä ja aiheet vaihtelivat rikosromaaneista psykologisiin romaaneihin ja omaelämänkerrallisiin teoksiin. Hän kirjoitti useilla eri kirjailijanimillä ja sai useita kansainvälisiä palkintoja ja huomionosoituksia sekä huomattavat tulot.

Belgialaisen Simenonin koulusivistys jäi vaatimattomaksi – hän jätti koulunsa kesken käyttäen tekosyynä isänsä huonoa terveyttä ja meni töihin 16-vuotiaana. Hän oli erilaisissa työpaikoissa ja tutustui kotikaupunkinsa Liegen yöelämään. Hän oli tekemisissä anarkistien, boheemien taiteilijoiden ja prostituoitujen kanssa. Kahdesta hänen tuntemastaan tyypistä tuli myöhemmin murhaajia. Taitelijapiirien kautta hän tapasi myös tulevan vaimonsa Régine Renchonin. Hänen ensimmäinen romaaninsa, Au Pont des Arches, ilmestyi vuonna 1921.

Äitinsä kuoltua hän muutti Réginen kanssa Pariisiin vuonna 1922, mutta he kävivät vielä seuraavana vuonna Liegessä mennäkseen naimisiin. Pariisissa Simenon kirjoitteli ahkerasti ja tutustui samalla kaupunkiin ja tavallisiin pariisilaisiin. Avioliitto ei estänyt häntä myöskään tutustumasta lukuisiin muihin naisiin – kuuluisin heistä lienee Josephine Baker.

Vuonna 1929 Simenon matkusteli vaimonsa ja taloudenhoitajattarensa kanssa rakennuttamallaan laivalla Ranskan kanaaleissa. Näin saadut kokemukset siirtyivät myöhemmin muutamaan Maigret -kirjaan, joiden tapahtumapaikkana oli juuri nuo kanavat. Tällaisia ovat ”Maigret ja Kaitselmuksen hevosmies”, ”Maigret ja mies siltojen alta” ja "Maigret kanavasululla." Vuonna 1931 Simenonilta ilmestyi ensimmäinen Maigret – kirja ”Pietr-le-Letton” (Maigret ja latvialainen, Otava 1960). Kirjoitusvauhti oli kova, sillä samana vuonna ilmestyi vielä 9 Maigretia ja seuraavana vuonna 7.

Kolmekymmenluvulla Simenon matkusteli Välimerellä, Lapissa, Afrikassa ja Itä-Euroopassa sekä teki maailmanympärysmatkan vuosina 1934 - 1935. Matkustelun lisäksi Simenon muutti asuinpaikkaansa usein. Kolmikko Simenon, vaimo Régine ja taloudenhoitajatar Henriette Liberge, muuttivat Marsillyyn, Ranskan länsirannikolle vuosiksi 1932 – 1936. Réginen ja Georgesin poika Marc syntyi vuonna 1939 ja asuinpaikka oli tuolloin Nieul-sur-Mer. Toisen maailmansodan aikana he asuivat Fontenay-le-Comtessa, Vendéessä. 1940-luvun alussa eräs lääkäri epäili Georgesilla olevan samanlainen sydänvika kuin isällään ja ennusti hänelle alle kaksi vuotta elinaikaa. Diagnoosi osoittautui vääräksi. Samoihin aikoihin vaimo sai selville Georgesin ja taloudenhoitajattaren pitkäaikaisen suhteen.
 

Georges Simenon Pariisissa vuonna 1962

Simenonia syytettiin sodan jälkeen miehityksen aikaisista saksalais-sympatioista, mutta vastakkaisiakin todisteita asiasta oli. Kiusallisten puheiden takia Simeon katsoi parhaaksi muuttaa sodan jälkeen pois Ranskasta, suunnaten vaimonsa, poikansa ja taloudenhoitajattarensa kanssa ensin Kanadaan ja sieltä Yhdysvaltoihin. Uudella mantereella vierähti vuodet 1945 – 1955 ja asuinpaikka vaihtui sielläkin usein. New Yorkissa Georges tapasi itseään 17 vuotta nuoremman Denyse Ouimetin. Régine ja Georges erosivat vuonna 1949 ja vuotta myöhemmin Georges avioitui Denysen kanssa Renossa. Yhdysvaltojen vuosina hän kirjoitti useita Maigret -tarinoita, joista kahden tapahtumat sijoittuvat hänen uusille asuinsijoilleen, toinen New Yorkiin ja toinen Arizonaan. Nämä eivät kuitenkaan yllä samalle tasolle kuin samana ajanjaksona kirjoitetut tarinat, joiden tapahtumapaikkana on Ranska.

Georges Simenon ja Denyse muuttivat Ranskaan, Välimeren rannalle Côte d'Azuriin vuonna 1955. Sieltä matka jatkui Sveitsiin. Heille syntyi kolme lasta, mutta myrskyisä liitto kariutui vuonna 1964. Perheeseen oli palkattu vuonna 1961 uusi taloudenhoitajatar, Teresa Sburelin, josta tuli Georgesin uusi kumppani. Denyse puolestaan meni psykiatriselle klinikalle ja heidän tyttärensä Marie-Jo kärsi niin ikään mielenterveysongelmista. Marie-Jo teki lopulta itsemurhan, josta Georges syytti Denyseä. Georges Simenon kuoli kotonaan Lausannessa vuonna 1989.

Simenonin Maigret -kirjoista saa sen vaikutelman, että hän olisi ihmisluontoa tunteva ja ymmärtäväinen ihminen. Hänen elämäntarinansa todistaa kuitenkin aivan jotain muuta. Hänen elämäntapansa oli levoton ja moraaliton ja hänen ihmissuhteensa olivat katastrofaalisia. Hän kirjoitti nuoruudessaan juutalaisvastaisia lehtiartikkeleita ja hänellä epäillään olleen epämoraalinen suhde itsemurhan tehneeseen tyttäreensä. Onkin helpompi ymmärtää itse luomiaan henkilöhahmoja kuin omaa perhettään ja läheisiään.