Maigret epäröi
Otava 1987
Maigret hésite 1968
"Mielipuoli, komisario Maigret ajatteli luettuaan tikkukirjaimin kirjoitetun kirjeen, joka oli paksua ja kallista paperia.
"Te tiedätte paremmin kuin minä, että todellisuus ei aina ole sellainen kuin uskotaan. Piakkoin tehdään murha, varmaan aivan lähipäivinä. Murhaaja on kenties joku jonka tunnen, kenties minä itse. En kirjoita teille estääkseni murhenäytelmän. Se on jollakin tapaa väistämätön. Mutta toivoisin, että murhan tapahtuessa Te tietäisitte..."
Maigret sai joka vuosi sadoittain nimettömiä kirjeitä. Mutta tästä kirjeestä alkoi juttu, joka tuli tuottamaan Maigret'lle enemmän huolta ja päänvaivaa kuin monikaan aikaisemmin."
Kirjassa tutustutaan merioikeuden asiantuntijan, tuomari Parendonin perheeseen. Mies on syrjään vetäytyvä, työhönsä täysin uppoutunut ja vaimonsa taas rikas ja kopea, seurapiireissä viihtyvä. Kun heille tulee illallisseurue, mies yrittää karttaa tilaisuutta kaikin tavoin. Maigret ymmärtää syyn: vieraat ovat vaimon valitsemia. Talo on iso, palveluskuntaa ja toimiston henkilökuntaa on riittävästi. Tällaiseen ilmapiiriin Maigret yrittää tutustua, koska nimettömät kirjeet tulivat epäilemättä tästä talosta.
Tuomari on erittäin kiinnostunut rikoslain 64. pykälästä: "Tekoa ei ole pidettävä rikoksena, jos syytetty on ollut tapahtumahetkellä täyttä ymmärrystä vailla tai jos hänet on pakottanut toimintaan jokin sellainen yllyke, jota hän ei ole kyennyt vastustamaan."
Koko tarina seuraa Maigretin edesottamuksia tuossa talossa. Kaikki tapahtuu niin pienellä alueella, että tarinan saisi helposti sovitettua näyttämölle.
Teosarvio Arvostelevassa Kirjaluettelossa 3/1987: "Ei kai vain Simenon ole jo elinaikanaan alkanut julkaista pöytälaatikkojäämistöään, kun "uusi ja ennen suomentamaton" Maigret-sarjan teos "Maigret epäröi" vaikuttaa muuhun sarjaan verrattuna niin peräti heiveröiseltä ja väkisin väännetyltä. Maigretko muka lähtisi henkilö henkilöltä kuulustelemaan vauraan ja tunnetun lakimiehen perhekuntaa ja palvelusväkeä pelkän epämääräisen tulevaan murhaan vihjailevan kirjeen perusteella ja vätystäisi tuntikausia talossa huolesta harmaana, vaikka rikosta ei edes ole tapahtunut?! Olettaa sopii, että Pariisin poliiseilla on riittämiin työtä jo tehtyjen rikostenkin selvittämisissä. Ja kun talossa sitten murha tapahtuu, Maigret apureineen palaa jahkailemaan perhekunnan asioita vielä toiseksi mokomaksi, ja niin ottaa Maigret jutun sydämelleen, että sen kuin ihmeen kaupalla selvitessä suistuu jopa ilmiselvään työmaajuopotteluun. Mielestäni olisi ollut armeliaampaa jättää tämä Maigret suomentamatta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti