Georges Simenon
Maigret ja Humalasalko
Otava 1956
Maigret et la grande perche 1951
"Komisario Maigret’lle tuodaan kirje tytöltä, jota kutsutaan Humalasaloksi. Kirje herättää Maigret’ssä piinallisia muistoja. Ja tapahtumasarja, jonka kirje aloittaa, on vähintään yhtä kiusallinen kuin seitsemäntoista vuotta sitten sattunut kohtaaminen."
Ernestine eli Humalasalko tulee Maigretin puheille kertomaan huolensa. Hänen miehensä Alfred eli Apea Aatu on ammatiltaan varas. Tämä oli yöllä hiiviskellessään erään hammaslääkärin asunnossa törmännyt ruumiiseen ja paennut suin päin paikalta jättäen työkalunsakin. Nyt hän oli pakomatkalla eikä Ernestine tiennyt miten toimia. Alfred oli ilman muuta syytön murhaan.
Maigret tutustuu tapahtumiin ja löytää kyseisen hammaslääkärin talon. Siellä asuvat hammaslääkäri ja hänen äitinsä kieltävät tietävänsä mitään ruumiista tai murtovarkaudesta. Maigret saa kuitenkin selville seikkoja, jotka osoittavat heidän valehtelevan. Hammaslääkärin hollantilainen vaimo on juuri matkustanut kotimaahansa, eikä kuulemma kenties tule takaisin. Vaimoa ei kuitenkaan löydy Hollannista, eikä mistään muualtakaan. Talossa suoritetaan perusteellinen tarkastus, mutta mitään ei löydetä. Maigret komentaa hammaslääkärin kuitenkin rikospoliisiin kuulusteltavaksi. Kuulustelusta tulee pitkä ja hammaslääkärin vanha äiti istuu odotushuoneessa läpi yön. Maigret kuulustelee välillä häntäkin ja saa lopulta puristettua totuuden itsepintaisista rikoskumppaneista.
Humalasalko on koko tarinan ajan mukana sivuosassa, mutta Apea Aatu pysyttelee pakosalla. Hän on poliisin hyvin tuntema mies. Eräs heistä kuvailee Aatua näin: "Ei ole ketään Alfredin veroista Pariisissa, kun on mentävä sisälle asuttuun taloon ja työskenneltävä siellä, niin ettei kissakaan havahdu. Hän on täysi taiteilija. Ja sitä paitsi hän ei tarvitse kenenkään apua hankkiakseen vihjeitä apajista, pitämään vahtia ja kaikkeen muuhun touhuun. Hän työskentelee yksin eikä koskaan hermostu. Hän ei juo, ei puhu eikä kylvä rahoja ravintoloissa. Hänen kyvyillään pitäisi miehen olla rikas jos kenen. Hänellä on tiedossaan satakunta tai parisataa kassakaappia, jotka hän on itse asentanut paikalleen koneistoineen kaikkineen. Luulisi, ettei hänen tarvitse kuin pistäytyä noutamassa rahaa. Mutta joka ainoan kerran hän on törmännyt poliisiin tai saanut pitkän nenän."
Maigret - tarinoissa kuvataan usein muutamin sanoin Maigretin kotielämää ja pariisilaismiljöötä.
"- Mitä sinä olet tehnyt tänään? kysyi madame Maigret, kun he asettuivat pöytään avonaisen ikkunan ääreen.
Vastapäisissäkin taloissa näki ihmisten istuvan syömässä, ja kaikkialla miehet olivat riisuneet takkinsa ja heidän valkeat paidanhihansa loistivat kauaksi. Toiset, jotka olivat jo nauttineet päivällisensä, nojailivat ja kurottelivat ikkunassa. Kuului radiomusiikkia, vauvojen itkua ja lauseenkatkelmia. Alhaalla olivat ovenvartijat nostaneet tuolinsa kynnyksen edustalle.
- Ei mitään merkillistä, vastasi Maigret. - Muuan hollannitar on ehkä murhattu tai on elossa jossakin."
28.6.2018
27.6.2018
Maigret ja gangsterit
Georges Simenon
Maigret ja gangsterit
Otava 1958
Maigret, Lognon et les gangsters 1952
”Mies oli heitetty pimeälle Flechier-kadulle. Maigret ei löydä jutulle minkäänlaista johtolankaa eikä hänellä ole aavistustakaan, kuka uhri on. Auto, joka sieppasi saaliin miltei etsivä Lognonin nenän edestä, on vielä arvoituksellisempi.
Sitten Lognon katoaa, ja Maigret huomaa olevansa tekemisissä todellisten kovanaamojen kanssa. Bill Larner, Charlie Cingaria ja Tony Cicero eivät totisesti ole rippilapsia, kun on kysymys suuren luokan rikoksesta.”
Amerikkalaisrikolliset tulevat Pariisiin etsimään kiusallista todistajaa. He käyttäytyvät niin häikäilemättömästi kuin kotona Chicagossa oli tapana. Maigret saa juttua tutkiessaan neuvoja jättää suuren maailman kovaotteiset gangsterit rauhaan – eiväthän pariisilaispoliisit heille mitään mahda. Maigret kuitenkin sisuuntuu ja päättää napata konnat hinnalla millä hyvänsä. Keskitason Maigret – tarina.
Maigret ja gangsterit
Otava 1958
Maigret, Lognon et les gangsters 1952
”Mies oli heitetty pimeälle Flechier-kadulle. Maigret ei löydä jutulle minkäänlaista johtolankaa eikä hänellä ole aavistustakaan, kuka uhri on. Auto, joka sieppasi saaliin miltei etsivä Lognonin nenän edestä, on vielä arvoituksellisempi.
Sitten Lognon katoaa, ja Maigret huomaa olevansa tekemisissä todellisten kovanaamojen kanssa. Bill Larner, Charlie Cingaria ja Tony Cicero eivät totisesti ole rippilapsia, kun on kysymys suuren luokan rikoksesta.”
Amerikkalaisrikolliset tulevat Pariisiin etsimään kiusallista todistajaa. He käyttäytyvät niin häikäilemättömästi kuin kotona Chicagossa oli tapana. Maigret saa juttua tutkiessaan neuvoja jättää suuren maailman kovaotteiset gangsterit rauhaan – eiväthän pariisilaispoliisit heille mitään mahda. Maigret kuitenkin sisuuntuu ja päättää napata konnat hinnalla millä hyvänsä. Keskitason Maigret – tarina.
Maigret'n revolveri
Georges Simenon
Maigret'n revolveri
Otava 1960
Le revolver de Maigret 1952
"On kesäkuu Pariisissa. Kaupunki on hiljentymässä kesän viettoon, kun sen rauhan äkkiä rikkoo tärkeän poliitikon murha. Myös Maigret’n kodin rauha häiriintyy. Kunnollisen näköinen, mutta hyvin hätääntynyt nuorukainen soittaa ovikelloa ja ilmoittaa haluavansa tavat komisarion. Rouva Maigret päästää nuorukaisen sisään ja sillä aikaa kun hän valmistaa aamiaista miehelleen nuorukainen katoaa mukanaan Maigret’n revolveri. Maigret’sta alkaa tuntua yhä varmemmalta että tapaukset liittyvät jotenkin yhteen. Jäljittäessään nuorukaista Maigret joutuu jopa matkustamaan Lontooseen."
Eräs tohtori Pardonin potilas tahtoo tavata Maigretin, muttei saavu sovittuun tapaamiseen. Komisario kiinnostuu asiasta ja käy tapaamassa miestä joka väittää olevansa kovin sairas. Portinvartija kertoo nähneensä tämän yöllä viemässä isoa matkakirstua, joka löytyykin Pohjois-aseman matkatavaran säilytyksestä. Sisällä on ruumis.
Käy ilmi, että komisarion revolverin kähveltänyt nuori mies on matkustanut Lontooseen, ja Maigret lähtee myös sinne. Valvoneena ja nälissään, kielivaikeuksien ja kulttuurierojen piinaamana hän odottelee lontoolaisen hotellin aulassa: "Hänellä oli yhtä paha olo kuin onta päivää kestävän ukkoshelteen jälkeen ihmisillä, jotka katselevat toisiaan vihamielisesti ja niin nääntyneinä, että odottaa heidän vain haukkovan ilmaa kuin kalat kuivalla maalla. Maigret huomasi toisinaan tarkkailevansa naapureitaan kuin hän tuntisi heitä kohtaan henkilökohtaista vihaa. Välillä eräänlainen alemmuuden tunne ahdisti hänen rintaansa ja sai hänet ynseän näköiseksi."
Tämä on keskitasoa selvästi parempi Maigret-tarina.
Teosarvio Arvostelevassa Kirjaluettelossa 3/1960: "Tämä Simenonin 29. Suomennettu salapoliisijuttu ei millään tavoin oleellisesti poikkea kirjailijan tavallisesta tyylistä. Tapahtumaketjun alkusysäyksenä on salaperäinen revolverivarkaus itsensä Maigretin asunnossa, ja kunnon tuttavamme joutuu varsin dramaattiseksi paisuvaa juttua selvitellessään aina Lontooseen asti. Tarinan loppu on syvästi inhimillisen Maigret'n arvolle sopiva. Usein toistetuista kirjallisista ansioistaan huolimatta Simenonin tuotanto alkaa mielestäni tältä osaltaan kantaa jo tiettyä massatyön leimaa. Toivottavasti Suomen kirjastot eivät lukeudu niihin, jotka jaksavat innostuneesti ottaa aina uuden Maigret'n vastaan"
Maigret'n revolveri
Otava 1960
Le revolver de Maigret 1952
"On kesäkuu Pariisissa. Kaupunki on hiljentymässä kesän viettoon, kun sen rauhan äkkiä rikkoo tärkeän poliitikon murha. Myös Maigret’n kodin rauha häiriintyy. Kunnollisen näköinen, mutta hyvin hätääntynyt nuorukainen soittaa ovikelloa ja ilmoittaa haluavansa tavat komisarion. Rouva Maigret päästää nuorukaisen sisään ja sillä aikaa kun hän valmistaa aamiaista miehelleen nuorukainen katoaa mukanaan Maigret’n revolveri. Maigret’sta alkaa tuntua yhä varmemmalta että tapaukset liittyvät jotenkin yhteen. Jäljittäessään nuorukaista Maigret joutuu jopa matkustamaan Lontooseen."
Eräs tohtori Pardonin potilas tahtoo tavata Maigretin, muttei saavu sovittuun tapaamiseen. Komisario kiinnostuu asiasta ja käy tapaamassa miestä joka väittää olevansa kovin sairas. Portinvartija kertoo nähneensä tämän yöllä viemässä isoa matkakirstua, joka löytyykin Pohjois-aseman matkatavaran säilytyksestä. Sisällä on ruumis.
Käy ilmi, että komisarion revolverin kähveltänyt nuori mies on matkustanut Lontooseen, ja Maigret lähtee myös sinne. Valvoneena ja nälissään, kielivaikeuksien ja kulttuurierojen piinaamana hän odottelee lontoolaisen hotellin aulassa: "Hänellä oli yhtä paha olo kuin onta päivää kestävän ukkoshelteen jälkeen ihmisillä, jotka katselevat toisiaan vihamielisesti ja niin nääntyneinä, että odottaa heidän vain haukkovan ilmaa kuin kalat kuivalla maalla. Maigret huomasi toisinaan tarkkailevansa naapureitaan kuin hän tuntisi heitä kohtaan henkilökohtaista vihaa. Välillä eräänlainen alemmuuden tunne ahdisti hänen rintaansa ja sai hänet ynseän näköiseksi."
Tämä on keskitasoa selvästi parempi Maigret-tarina.
Teosarvio Arvostelevassa Kirjaluettelossa 3/1960: "Tämä Simenonin 29. Suomennettu salapoliisijuttu ei millään tavoin oleellisesti poikkea kirjailijan tavallisesta tyylistä. Tapahtumaketjun alkusysäyksenä on salaperäinen revolverivarkaus itsensä Maigretin asunnossa, ja kunnon tuttavamme joutuu varsin dramaattiseksi paisuvaa juttua selvitellessään aina Lontooseen asti. Tarinan loppu on syvästi inhimillisen Maigret'n arvolle sopiva. Usein toistetuista kirjallisista ansioistaan huolimatta Simenonin tuotanto alkaa mielestäni tältä osaltaan kantaa jo tiettyä massatyön leimaa. Toivottavasti Suomen kirjastot eivät lukeudu niihin, jotka jaksavat innostuneesti ottaa aina uuden Maigret'n vastaan"
Maigret ja penkillä istuskelija
Georges Simenon
Maigret ja penkillä istuskelija
Otava 1955
Maigret et l’homme du banc 1953
Murhattu mies löytyy eräältä sivukadulta. Miehen vaimon mukaan tämä oli säntillinen työssä käyvä aviomies. Käy kuitenkin ilmi, että liike, jossa mies oli töissä, on lakkautettu jo muutama vuosi sitten. Komisario Maigret tovereineen koettaa selvittää, missä mies vietti aikansa ja mistä hän sai rahansa. Vaimon mukaan hän lähti aina aamulla töihin, tuli illalla samaan aikaan kotiin ja toi tilipussin kuukausittain.
Simenon luo tässä elävän kuvan rikostutkimuksesta ja tutustuttaa lukijan muutamiin hyvin kuvattuihin henkilöihin. Keskinkertaista parempi Maigret -kirja.
Maigret ja penkillä istuskelija
Otava 1955
Maigret et l’homme du banc 1953
Murhattu mies löytyy eräältä sivukadulta. Miehen vaimon mukaan tämä oli säntillinen työssä käyvä aviomies. Käy kuitenkin ilmi, että liike, jossa mies oli töissä, on lakkautettu jo muutama vuosi sitten. Komisario Maigret tovereineen koettaa selvittää, missä mies vietti aikansa ja mistä hän sai rahansa. Vaimon mukaan hän lähti aina aamulla töihin, tuli illalla samaan aikaan kotiin ja toi tilipussin kuukausittain.
Simenon luo tässä elävän kuvan rikostutkimuksesta ja tutustuttaa lukijan muutamiin hyvin kuvattuihin henkilöihin. Keskinkertaista parempi Maigret -kirja.
Maigret pelkää
Georges Simenon
Maigret pelkää
Otava 1959
Maigret a peur 1953
Maigret on palaamassa Bordeauxista kansainvälisestä poliisikongressista. Hän pistäytyy matkalla vanhan ystävänsä tuomari Chabotin luona Fontenayssa. Pikkukaupunki on kuohuksissa kahden murhan vuoksi. Maigret ei halua puuttua tutkimuksiin, mutta joutuu pakostakin seuraamaan niitä sivusta. Kaupungissa asuu muutama perhe joka kuuluu niin sanotusti parempaan väkeen, ja tavalliset ihmiset suhtautuvat näihin kyräillen. Paikalliset viranomaiset kavahtavat varsinkin Vernouxin perhettä, eivätkä uskalla tutkimuksissaan puuttua näiden edesottamuksiin. Maigretia tämä suututtaa, hän olisi oitis haastatellut heitä ja heidän palvelijoitaan. Tapahtuu kolmas murha ja viranomaiset pitävät juttua nyt mielipuolen työnä. Kaupunkilaiset epäilevät kuitenkin Vernouxeja ja ajattelevat poliisien olevan näiden puolella.
Lopulta päätetään pidättää Vernouxien poika, mutta tämä tekee itsemurhan. Tapausta pidetään selvitettynä, mutta Maigret ei ole tyytyväinen. Nyt vasta hän puuttuu tapahtumien kulkuun ja käy haastattelemassa vanhaa herra Vernouxia. Tämän seurauksena totuus tulee nopeasti ilmi.
Tämä on tavallisuudesta poikkeava Maigret -tarina, jossa komisario on kuin sivustakatsojana. Kirja ei ole mielestäni kovin mielenkiintoinen.
Maigret pelkää
Otava 1959
Maigret a peur 1953
Maigret on palaamassa Bordeauxista kansainvälisestä poliisikongressista. Hän pistäytyy matkalla vanhan ystävänsä tuomari Chabotin luona Fontenayssa. Pikkukaupunki on kuohuksissa kahden murhan vuoksi. Maigret ei halua puuttua tutkimuksiin, mutta joutuu pakostakin seuraamaan niitä sivusta. Kaupungissa asuu muutama perhe joka kuuluu niin sanotusti parempaan väkeen, ja tavalliset ihmiset suhtautuvat näihin kyräillen. Paikalliset viranomaiset kavahtavat varsinkin Vernouxin perhettä, eivätkä uskalla tutkimuksissaan puuttua näiden edesottamuksiin. Maigretia tämä suututtaa, hän olisi oitis haastatellut heitä ja heidän palvelijoitaan. Tapahtuu kolmas murha ja viranomaiset pitävät juttua nyt mielipuolen työnä. Kaupunkilaiset epäilevät kuitenkin Vernouxeja ja ajattelevat poliisien olevan näiden puolella.
Lopulta päätetään pidättää Vernouxien poika, mutta tämä tekee itsemurhan. Tapausta pidetään selvitettynä, mutta Maigret ei ole tyytyväinen. Nyt vasta hän puuttuu tapahtumien kulkuun ja käy haastattelemassa vanhaa herra Vernouxia. Tämän seurauksena totuus tulee nopeasti ilmi.
Tämä on tavallisuudesta poikkeava Maigret -tarina, jossa komisario on kuin sivustakatsojana. Kirja ei ole mielestäni kovin mielenkiintoinen.
Maigret erehtyy
![]() |
| Maigret (Jean Gabin) |
Maigret erehtyy
Otava 1956
Maigret se trompe 1953
Louise Filon tunnettiin aiemmin paremmin nimellä Lulu. Nyt hänet löydetään murhattuna hienossa talossa olevasta asunnostaan. Rikosta tutkivalle komisario Maigretille selviää, että vuokran asunnosta maksaa samassa talossa asuva kuuluisa kirurgi Étienne Gouin. Tämä pelasti Louisen hengen aikoinaan taitavalla leikkauksella ja pitää tyttöä nyt rakastajattarenaan. Louisen poikaystävä Pierrot joutuu epäillyksi, koska hänen on todettu käyneen asunnossa juuri murhan aikoihin ja hän pysyttelee piilossa.
Maigretin työtä vaikeuttaa monien penseä suhtautuminen poliisiin. Varsinkin kirurgia tuntuvat monet naiset suorastaan palvovan, huolimatta tämän törkeästä käytöksestä. Tutkimusten edetessä komisario tulee vakuuttuneeksi Pierrotin syyttömyydestä ja epäilyt kohdistuvat kirurgiin, tämän sihteeriin ja perheeseen.
Heijastaneeko kirurgin hämmästyttävä suhtautuminen naisiin Simenonin päiväunia, vai mistä ihmeestä hän on tuollaisen persoonan keksinyt?
Maigret koulussa
Georges Simenon
Maigret koulussa
Otava 1956
Maigret à l'école 1953
Opettaja Joseph Gastin pienestä rannikkokylästä tulee Pariisin rikospoliisiin ja odottaa tuntikausia päästäkseen Maigretin puheille. Häntä syytetään kylän vanhan postinhoitajan surmaamisesta. Hän vakuuttaa olevansa viaton, mutta muualta muuttaneena hänestä ei kylässä pidetä. Maigret on kotoisin itsekin pieneltä paikkakunnalta ja ymmärtää että miehen tilanne on vaikea. Hetken mielijohteesta hän matkustaa tutustumaan tilanteeseen ajatellen saavansa seudulta samalla tuoreita ostereita.
Maigretilla ei ole toimivaltaa seudulla, mutta juttua tutkiva luutnantti Daniélou ei pane pahakseen Maigretin läsnäoloa. Komisario saa heti huomata, että Saint-André-sur-Mer on todellakin muukalaisille vihamielinen paikka. Opettajaperheen olosuhteet ovat todella huonot. Paikkakunnan lääkäri on myös muuttanut muualta, mutta on asunut kylässä jo kolmekymmentä vuotta. Hän on Maigretin tukena ja kertoo tälle kylän ihmisistä. Maigret tuumaa: "Ette taida pitää heistä?" "Tohtorin silmät välähtivät pidätetystä naurusta ja hän lausui ilmi syvän vakaumuksensa: - Minä ihailen heitä. He ovat kamalia!"
Kyläläiset vetävät yhtä köyttä ja Maigret huomaa heidän tietävän tapahtumista enemmän kuin haluavat kertoa. Koulun oppilaat ovat myös osallisia tapahtumiin, mutta ovat umpimielisiä, tai sitten valehtelevat. "Mitä hänellä oikeastaan olikaan tekemistä täällä? Lukemattomia kertoja hän oli kokenut jonkin jutun tutkimusten pitkittyessä saman kyvyttömyyden tai pikemminkin turhanpäiväisyyden tunteen. Hänet oli äkkiä heitetty sellaisten ihmisten keskelle, joita hän ei ollut tuntenut edellisenä päivänä, ja hänen ammattiinsa kuului paljastaa heidän salaisuutensa. Eikä tässä tapauksessa edes ollut kysymys ammattivelvollisuudesta. Hänen ei olisi tarvinnut tulla, mutta hän oli tullut, koska eräs opettaja oli odottanut häntä tuntikausia." Ostereitakaan ei ole tarjolla mutta valkoviiniä komisario juo senkin edestä. Vähitellen Maigret onnistuu muodostamaan kuvan kylän ihmissuhteista. Jututtaessaan kahta umpimielistä poikaa hän saa totuuden selville.
Opettaja vapautui syytteestä, mutta perhe jäi kyläyhteisössä yhä ulkopuoliseksi ja torjutuksi. Maigret sen sijaan matkusti kotiin iloisissa tunnelmissa. "Oli tosiaan yhtäkkiä mukava ajatella madame Maigretia, heidän poroporvarillista asuntoaan Boulevard Richard-Lenoirin varrella, ja suurten bulevardien valomerta iltaiseen aikaan. Hän veisi vaimonsa heti ensimmäisenä iltana heidän tuttuun elokuvateatteriinsa."
Vähäeleinen ja verkkaisesti etenevä tarina ei sisällä jännittäviä juonen käänteitä, mutta jaksaa pitää lukijan mielenkiinnon loppuun asti.
Maigret koulussa
Otava 1956
Maigret à l'école 1953
Opettaja Joseph Gastin pienestä rannikkokylästä tulee Pariisin rikospoliisiin ja odottaa tuntikausia päästäkseen Maigretin puheille. Häntä syytetään kylän vanhan postinhoitajan surmaamisesta. Hän vakuuttaa olevansa viaton, mutta muualta muuttaneena hänestä ei kylässä pidetä. Maigret on kotoisin itsekin pieneltä paikkakunnalta ja ymmärtää että miehen tilanne on vaikea. Hetken mielijohteesta hän matkustaa tutustumaan tilanteeseen ajatellen saavansa seudulta samalla tuoreita ostereita.
Maigretilla ei ole toimivaltaa seudulla, mutta juttua tutkiva luutnantti Daniélou ei pane pahakseen Maigretin läsnäoloa. Komisario saa heti huomata, että Saint-André-sur-Mer on todellakin muukalaisille vihamielinen paikka. Opettajaperheen olosuhteet ovat todella huonot. Paikkakunnan lääkäri on myös muuttanut muualta, mutta on asunut kylässä jo kolmekymmentä vuotta. Hän on Maigretin tukena ja kertoo tälle kylän ihmisistä. Maigret tuumaa: "Ette taida pitää heistä?" "Tohtorin silmät välähtivät pidätetystä naurusta ja hän lausui ilmi syvän vakaumuksensa: - Minä ihailen heitä. He ovat kamalia!"
Kyläläiset vetävät yhtä köyttä ja Maigret huomaa heidän tietävän tapahtumista enemmän kuin haluavat kertoa. Koulun oppilaat ovat myös osallisia tapahtumiin, mutta ovat umpimielisiä, tai sitten valehtelevat. "Mitä hänellä oikeastaan olikaan tekemistä täällä? Lukemattomia kertoja hän oli kokenut jonkin jutun tutkimusten pitkittyessä saman kyvyttömyyden tai pikemminkin turhanpäiväisyyden tunteen. Hänet oli äkkiä heitetty sellaisten ihmisten keskelle, joita hän ei ollut tuntenut edellisenä päivänä, ja hänen ammattiinsa kuului paljastaa heidän salaisuutensa. Eikä tässä tapauksessa edes ollut kysymys ammattivelvollisuudesta. Hänen ei olisi tarvinnut tulla, mutta hän oli tullut, koska eräs opettaja oli odottanut häntä tuntikausia." Ostereitakaan ei ole tarjolla mutta valkoviiniä komisario juo senkin edestä. Vähitellen Maigret onnistuu muodostamaan kuvan kylän ihmissuhteista. Jututtaessaan kahta umpimielistä poikaa hän saa totuuden selville.
Opettaja vapautui syytteestä, mutta perhe jäi kyläyhteisössä yhä ulkopuoliseksi ja torjutuksi. Maigret sen sijaan matkusti kotiin iloisissa tunnelmissa. "Oli tosiaan yhtäkkiä mukava ajatella madame Maigretia, heidän poroporvarillista asuntoaan Boulevard Richard-Lenoirin varrella, ja suurten bulevardien valomerta iltaiseen aikaan. Hän veisi vaimonsa heti ensimmäisenä iltana heidän tuttuun elokuvateatteriinsa."
Vähäeleinen ja verkkaisesti etenevä tarina ei sisällä jännittäviä juonen käänteitä, mutta jaksaa pitää lukijan mielenkiinnon loppuun asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






